Aika on ehtyvä luonnonvara

Sukuristeily oli ja meni. Edelleenkin näin reilun vuoden jälkeen kuulostaa hassulta ja mukamas uudelta, kun mut esitellään avovaimona. Mukavaa oli ja maha on meinannut ratketa useampaan kertaan.

Huomenna olisi vuorossa ammattietiikan tentti. Tentti on sillä tavalla hassu, että se on vain ja ainioastaan kirjatentti ja aiheesta olevat luennot tulee suurimmalta osalta vasta tentin jälkeen. Itse olen todella surkea kirjatenteissä, kun luentoja ei ole. Ensinnäkin luen todella hitaasti ja hitaudesta huolimatta se ei ole mitenkään varmaa. Tai siis pystyn kyllä VAIN lukemaan. On eri asia ymmärränkö/muistanko mitään lukemastani. Lukemista hidastaa entisestään samojen asioiden lukeminen useampaan kertaan, kun yritän muistaa lukemani edes sinne muutaman sivun päähän. En opi yhtään mitään pelkästään lukemalla. Huomattavasti paremmin opin  esim. kuuntelemalla, tehtävien avulla, kirjoittamalla tai vaikka katselemalla kuvia. Tuntuu aivan tuskalta yrittää päntätä jotain kirjan tekstiä, eikä siihen tunnu löytyvän edes motivaatiota. En yksinkertaisesti kykene keskittymään. Onneksi kyseessä on kuitenkin etiikka, mihin ei ole yhtä oikeaa vastausta ja on aika pitkälti sovellettavissa jostain muusta. Eettiset kysymykset ovat todella mielenkiintoisia, mutta miten voi saada aikaiseksi noin tylsää tekstiä. Huomenna siis tentissä vääntelen vain asioita omalla järjelläni ja yritän antaa itsestäni fiksua kuvaa...saa nähdä miten onnistu.

Mutta hei kyllähän sitä elämänkaaripsykankin tentissä jaaritteli vain omiaan murrosiän kehityshaasteista avaamattakaan tenttikirjaa ja kyllä siitä 4 tuli \o/ On hyvinkin mahdollista, että tenttiin vastaamista helpoitti huomattavasti omien kehityshaasteitteni aktiivinen pohtiminen kuluneiden 4 vuoden aikana.

Pelottavasti tuntuu siltä, että olen ahtanut tän viikon ahdistavan täyteen ohjelmaa, mikä ei ole lainkaan mun tapaista. Mutta ainakin kaikki ohjelma on pakattu arkipäiville, eli viikonloppuna saan vihdoinkin vaan löhötä! Viime viikonloppuna se jäi vähälle.