Eräs kaunis aamu.

Ohhoh...Tämäkin vapaapäivä muuttui yhdellä puhelinsoitolla työpäiväksi. Mutta en kyllä valita. Kiva olla tämmösellä alalla, kun keikkaakin pukkaa mukavaa tahtiin (vieläpä ihan oman alan hommia tosiaan) ja kesätöiden eteen ei tarvitse nähdä suunnatonta vaivaa. Iltavuoroon menossa taas. Onneksi iltavuorot on aina niitä iisimpejä. Kun aamuvuorossa juostaan usein hikihatussa, iltavuorossa otetaan lungisti.

Kävelen vieläkin kuin pingviini maanantain jäljiltä. Välillä todella tuntuu siltä, kuin liikunta olisi vaarallista. Mutta toisaalta omalla masokistisella tavallaan liikunnan jälkeinen lihaskipu on aivan ihanaa! Tuntee miten on ainakin tullut jotain tehtyä.

Ompas toi keittiön ikkuna todella törkynen :S Viime keväänä ajattelin, että kyllä sitä kesällä saa kaikki ikkunat ihanan kiiltäviks...Ne kaikki ikkunat muuttukin sitten parvekkeen laseiksi... No mutta ainakin ne oli jonkun aikaa aivan ihanan kirkkaat (niin kirkkaat että linnut ei tykänny :( ), mutta sitten erään poikienillan aikana sinne ilmesty teksti "Mika on the houmiii". No se oli vaan sopiva rangaistus mulle, kun en pessy kaikkia ikkunoita...nimittäin olisi ärsyttänyt huomattavasti vähemmän, jos teksti ei olis ilmestyny just niihin ainoihin laseihin, jotka olin saanut pestyä. Ensi kesänä sitten?

Kesästä tulikin mieleen... Olen vihdoinkin saanut eteen päin mun kesätyöasiat! Eikä se ihan oikeasti tarvinnut kuin yhden puhelinsoiton! Ei se nyt mitään varmaa ole, mutta erittäin todennäköinen. Tai näin itse osastonhoitaja kuvaili tilannetta. Täytyy vaan käydä vielä näyttäytymässä :) Sentään mä olen pääsemässä vähän pidemmälle normi vanhainkodeista... Tää paikka olis kotiinkuntoutusyksikkö, eli ei niinkään pitkäaikaispaikka ja ainakin olis tarkoitus, että asiakkaat ei olisi NIIN huonokuntoisua, kun kerran kotiin tulisi vielä päästä. Periaatteessa sairaalaankin olisin jo voinut päästä, mutta pikkaisen tuntuu vielä peloittavalta. Varmasti kesään mennessä mieli olisi jo vähän luottavaisempi, kun toka sairaalajakso takana, mutta ehkä vielä tän kesän pysyn näissä ei niin vakavasti sairaissa. Seuraavana kesänä voinkin toimia jo ihan laillisestikkin sairaanhoitajan sijaisena :) Nyt opintopisteet riittä teoriassa vasta lähihoitajana toimimiseen (kesällä luvassa myös palkankorotus! \o/), vaikka se osastonhoitaja yrittikin niin hirveästi sanoa, että kyllä mä voin heillä jo sairaanhoitajana toimia....Tosin tuskin siellä sairaanhoitajankaan homma on mitenkään niin vaativaa.

Kammoan muutes puhelimella soittamista vieraille ihmisille...Se on pelottavaa. Tai no en nyt muutenkaan kauheesti soittele, paitsi Mikalle ja Isälle. Viime harjottelussakin tuntu tosi pelottavalta soitella jonkun potilaan asioista kotihoitoon. Pyöri vaan mielessä, jos se kysyykin multa jotain mitä en tiedä. Mun ujous nostaa päätään tommosissa asioissa... Ehkä sen takia mun puhelinlaskut onkin niin minimalistisia?