Koulunpenkki taas häämöttää

Loma lähenee loppuaan. Tai no onhan sitä jäljellä vielä huimat 3 päivää! Pitää yrittää nauttia vielä siitä.

Tänää käytiin Mikan kanssa luistelemassa. Päätä alkaa vaan särkeä, kun istuu neljän seinän sisällä tuijottaen läppärin ruutua lukien dioja. Miten sitä ennen olikaan niin sukkela ja taitava hyppiessä niitten terien päällä? Oon pienempänä harrastanu taitoluisteluakin. Nyt sitä vaan tuntee ittensä niin kömpelöksi, kun yrittää päästä eteen päin. Pienempänä sitä ei pelänny kaatuvansa. Ihan sama jos kaatu, sit vaan noustiin ylös ja kiidettiin viel kovempaa eteen päin. Nytkin kun kattoo niitä lapsia siellä jäällä, niin ne on kuin pieniä ohjuksia. Sillon joskus ala-asteella mä löysin itteni liikkatunnin luistelun jälkeen terveyskeskuspäivystyksestä paikattavana. Olin kaatunut vähän kovempaa ja leuka oli auennut. Muistan, että olin vähän pettynyt, koska ne vaan liimas sen haavan kiinni, eikä laittanu tikkeja, koska olisi kuulemma ollut ruman näköstä kasvoissa (ja nykyään kiitän siitä). Sillon mun mielestä olisi ollut siistiä saada tikkejä. Nyt on kyllä ihan jees, että siinä on vain pienen pieni jälki. Ehkä en halua tehdä enää semmoisia ilmalentoja. Tulee muutenkin paljon pahempaa jälkeä, kun tämmönen jättiläinen kellahtaa nurin, kuin semmoinen pieni pikkuihminen. Mutta olin ihan kateellinen sillä selkeälle harrastajalle, joka hyppelehti niin siron näkösesti. Mä taas horjahtelin vähän väliä ja huidoin käsilläni pitääkseni tasapainon. Vähän semmoinen ei niin siro ja kaunis olo...

Mutta osaa luistelu silti olla kivaa :) ainakin tälleen muutaman kerran vuodessa.

Lomaa jäljellä tosiaan 3 päivää. Eli 3 päivää aikaa lukea tenttiin.Olen tajunnut, etten mä opi yhtikäs mitään pelkästään lukemalla. Olen alkanut väsäämään käsitekarttoja jokasesta aihealueesta. Niitä tekemällä saan jäsennettyä kaikki päässäni ja muistan asiat myös paremmin, kun olen itse niitä kirjoitellut. Nyt on tosin kartta valmiina vasta diabeteksestä, AVH:sta, inkontinenssista ja sydänsairauksista, joka vei tosin kolme A4-arkkia. Ehkä mä laitan noi tohon mun kirjotuspöydän viereen seinään kiinni pitemmäksikin aikaa, niin joudun tuijottelemaan niitä enemmänkin. Ehkä muistan asioita sitten vielä tentin jälkeenkin. Ja olisi sääli heittää pois, kun olen jopa väritellyt ne kivan näkösiksi ;)

Saatiin just Mikan kanssa katsottua Band on Brothersin kaikki jaksot loppuun ja  ollaan vielä luettu Remeksen natsiaiheista kirjaa. Ite olen sit ruvennu hyppiä unissanikin jossain metikössä sotimassa. Mikä mussa on, kun nään aina painajaisia sotaleffojen jälkeen?

Ärsyttää, kun ei mua ole tarvittu ollenkaan töihin joululoman aikana. Olisi ollut niin mukavaa tehdä muutama keikka loman aikana :/ Ei ole ollut porukka tarpeeksi flunssassa. Tuntuu, että sitä on vaan lojunnu ja laiskotellu liikaa, mutta silti ei tunnu hirveän levänneeltä. Sitä on muutenki nukkunu aina puoleenpäivään ja sitten ihmetelly kun muutaman tunnin päästä tulikin jo pimeää. Jollain tasolla sitä odottaa taas koulunpenkille pääsyä. Oppis kaikenlaista jännää, näkis taas koulukavereita enemmänkin ja sais päiviin jotain rytmiä taas vaihteeks. Miten ihmeessä mä jaksoin peruskoulussa ja lukiossa aina vaan lojua koko kesäloman? Miten mä en kuollu tylsyyteen?