Elämä on helpompaa kun ei ota sitä liian vakavasti

Äiti soitti tossa yks päivä ja sanoi: "Onko kaikki ok? Susta ei ole kuulunu pitkään aikaan mitään! Et ole edes päivittänyt facebookkia!!" Joo...olen ollut vähän hiljempaa viime aikoina. Eipä ole vaan tapahtunut mitään hohdokasta...

Töissä oon taas tosiaan ollut pitkästä aikaa muutaman vuoron. Keikkailu tuntuu tosiaan niin mukavalta. Menee töihin ihan erilaisella asenteella ja suuremmalla innolla, kun tietää, että on siellä tosiaan vain sen yhden vuoron kerrallaan. Vieläpä kun tuolla mä en kohtaa sitä normaalia epäluuloa ja aliarviointia, mihin satunnaiset keikkalaiset törmää usein. Olen niin tuttu siellä, että kun astun ryhmäkodin ovesta sisään, saan aina ilosen vastaanoton ja ollaan tyytväisiä, kun tuli tuttu töihin. Sain viime kesänä jo todistettua, että osaan hommani ja teen töitä siinä missä muutkin.

Yhen iltavuoron loppupuolella olin lattioita siistimässä. Ryhmäkodissa oli aivan hiiren hiljasta, kun työpari oli roskia viemässä ja asukkaat nukkumassa. Siinä sit just lakasin yhtä pöydänalusta, kun joku läppäs mua oikeen voimalla persuksille. Pelästyin aivan tajuttomasti ja hyppäsin ilmaan ja tais siinä kiljahduskin päästä. Ajattelin, että missä välissä mun työpari hiipi mun taakse, mutta se olikin yks asukas joka siihen oli ilmestyny ja hekotteli nyt siinä vieressä. Kyllä sitä itekki sai sit kunnon naurut kun pulssi vähän tasaantu. Mul on vieläpä hämärä mielikuva, että tää sama asukas olis tehny mulle ihan saman joskus kesällä...

Vaikka tota hommaa en halua tehdä koko loppuelämääni, niin silti siinä on se jokin viehätys. Ainakaan yksikään päivä ei ole samanlainen ja mua niin viehättää se psykologinen puoli. Saa aina samojenkin ihmisten kohdalla yrittää luoda se luottamus uudestaan ja uudestaan. Saa aina miettiä uudestaan ja uudestaan, että miten lähestyn juuri tätä ihmistän ja miten esitän asiat, jotta ei herättäis suuttumusta ja sais seuraavaks nyrkistä naamaan. Sit ne onnistumisen hetket, kun vihdoinkin on löytäny sen oikean tavan saada vaatteet vaihdettua ilman nyrkkien huitomista tai huutoa. Ja se kun pääsee näkemään ne jotkut vähän selvemmät hetket. Varsinkin kun on vaan keikalla sitä on oikeasti myös energiaa keskittyä siihen hoitamiseen ja tehdä kaiken huolella, enemmän kuin tarviskaan.

Mutta toisiin aiheisiin! Koin kunnon ahaa-elämyksen tuossa yks päivä, kun puhuin yhen koulukaverin kanssa. Oon stressannu oikein urakalla farmakologian tenttiä, vaikka siihen on vieläkin aikaa useampi viikko. Koulukaveri sit sano, että jos sitä aloittais lukemisen jo tässä vaiheessa, mutta ei asettaisi liian suuria tavoitteita, vaan lukisi joka päivä ainakin 30min. Se on niin lyhyt hetki, että semmonen sauma löytyy aivan varmasti jokasesta päivästä, mutta sekin voisi olla todella hyödyllistä, kunhan vaan todella keskittyy edes sen 30min. Miksi mä en ole tajunnut tätä? Oon aina vaan turhautunu jo ennen lukemisen aloittamista, etten kuitenkaan jaksa ja enkä mitään tule oppimaan. Oon pistäny ittelleni ihan liian suuria tavoitteita, joten aloittamisesta ei ole ikinä tullut yhtään mitään. 30min on kuitenkin niin lyhyt aika, että sen aloittaminen ei tunnu ylivoimaiselta. Nyt olen joka päivä saanut luettua sen 30min ja näin viikonloppuisin olen kepeästi lukenut vähän enemmänkin :) Niin miksi en ole tajunnut tätä aikaisemmin?

Olen lukenut tota farmakologiaa lukemalla ensin diat läpi ja sitten tekemällä niistä itselleni ymmärrettävät muistiinpanot (usein kuitenkin niissä on lukenut aivan samat asiat kuin dioissa, mutta mun omalla tyylillä), nimittäin en opi ikinä mitään pelkästään lukemalla. Asiat painuvat paremmin mieleen, kun kirjoitan ne itse omin sanoin. Eilen aamulla olikin lukuvuorossa hengitystiesairauksien lääkehoito. Astmasta olin tehnyt jo muistiinpanot ja seuraavana oli vuorossa COPD jonka otsikon olin jo kirjoittanut, mutta lähdin vielä tekemään kahvia...sillä välin Mika oli kirjoittanut omia muistiinpanojaan:

COPD (KEUHKOAHTAUMATAUTI)
Joo eli siis toi copdi on sellanen jänskä tauti et se niinku pistää putket ahtaalle ja sit ei niinku ilma kulje röörissä. Se tulee jos esim. polttaa paljon spaaderoo. Hoitomuotoina keuhkonvaihto jossa joltai pultsarilta viiään keuhkot ja laitetaan ne potilaalle. Tän jälkee voi taas polttaa spaaderoo. Juu..

IMPOTENSSI.
Se on varmaan iha perseestä

 

NUHA
Nuhaa on monenlaista, esimerkiksi joskus vuotaa nenä ku niagara ja sit joskus taas tulee yskä.Köhä on vittumaista ku koittaa koisata varsinki selällää... PRKL.

 

HYPPYKUPPA
Se tarttuu hyppäämällä vehkeistä toiseen joten yhdyntää ei välttis tartte. Range on jotain 20 metrii jote ole varovainen. Sattuu saatanasti ku se syö nenän. Hoito on vittumaista ku revitään saastuneet alueet helvettiin. AUTS!

LÄTTÄJALKA
Se on aika hyvä homma intis olla. Ei tartte marssii, ku tulee jalka pipiks.

 

Nelli on ihq :D

 

JALKAPOIKKITAUTI.
Jalka on pipi ku se on poikki, ei saa poikkasta tahallaan. Hoitona kipsataan koko ukko tai akka liikuntakyvyttömäksi, ettei se saa sitä uuestaan rikki.

 

NÄLKÄ
Jos ei oo syöny tulee tää tauti. Jos on pitkään sairastanu nii saattaa kuolema tulla siitä. Hirveetä ajatella nyt aijai-

 

JANO
Se on ton nälän serkku mut siihe kualee nopeemmin. Aijai

LAISKUUS
Tää on paha, ei mitenkää kauheen vaarallinen mutta tositosi harmillinen sairaus on se juu... 

 

AHNEUS
Jännä, miltei jopa erityisjännä on se. Ettei peräti ois spesiaalijännä jopa. Ehkei, tai ehkä sittenki aijai.

Kiitos rakas hyvistä nauruista<9

Mutta juu eipä tässä muuta... univaikeudet nostaa taas päätään ja se saa olon välillä todella epätoivoiseksi...