Väsymyksen vallassa

Minkä takia mä en ikinä pääse kirjoittamaan silloin kun oikeasti olisi kunnolla asiaa? :D

Aino ja pennut ovatkin nyt eläinlääkärissä, kun Ainolla ilmeisesti jäi jotain kohtuun ja sai kohtutulehduksen :/ Mutta siis pennuilla nou hätä. Laitan kuvia kun tuo mun tekniikkaneroni taikoo ne läppärille (mun kamera on nykyään jotenkin tunnistamattomissa :S)

Koulussa jotenkin liian raskas viikko (ainakin yhdistettynä mun uniongelmiin)... Laurea on tehny musta laiskan ja nyt ei jaksakaan enää ravata koulussa jatkuvasti. Liikaa seminaarityöskentelyä+iltaluentoja+valinnaisia kasautunu tälle viikolle. Samalla takaraivossa pyörii jatkuvasti lähestyvä harjoittelu, mikä tarkoittaa lähiopetuksen siirtymistä kesälomalle, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki tällä hetkellä rästissä olevat hommat pitäisi olla siihen mennessä valmiina :S Mielenterveydestä ja kriisityöstäki putkahti työkirja tehtäväksi. Tiedän myös, että perheväkivallan seminaarista tulee vielä yhden 1,5 op verran itsenäistä väsäämistä. Suututtaa, ettei näitä kirjallisia tuotoksia ole voitu antaa jo sillon lukukauden alussa, jolloin ne kaikki itsenäisen työskentelyn päivätkin oli... Mutta tajusinhan mä sen jo kauan sitten millanen mieletön loppukiri tästä keväästä tulee ennen harjoittelun alkua. Eli ehkä olisi aika jättää valittaminen ja stressaamisen sikseen ja keskittyä tehtävien aikaansaamiseen.

Huomisen 12h (tai 11h jos meille ollaan kilttejä) koulupäivän jälkeen perjantain 8h menee varmaan hujauksessa ja sitten onkin jo viikonloppu. Eli jesjes! Kohta voi hengähtää hetkeksi!

Oon edelleen ihan kipeenä maanantain kuntopiiristä, mutta tänään yritin hommata itseäni vielä enemmän kipeeksi keskivartalojumpassa. Ehkä tää kroppa tässä pikkuhiljaa kiinteytyy kesää kohden :) Oltiin Mikan kanssa viikonloppuna Go expossa ja siellä suostuin antaa jollekkin kuntohörhölle mun yhteystiedot, jotta se vois kysellä mun ruokailu- ja liikuntatottumuksista, jotta mä voisin yrittää olla kaunistelematta asioita sille, jotta se vois kertoo mulle mitä kaikkea mä teen väärin... Mun pitäisi kuulemma syödä 100g päivässä proteiinia. HIRVEE MÄÄRÄ! En kyllä laskiskele protskujani, mutta olen aivan varma etten ainakaan noin paljon syö... Se olis 5 raejuustopakettia...

Eka psykiatrian lääkäriluento herätti ärtymystä. Koko luento oli raakaa diagnostisten kriteerien läpikäyntiä. Omat kokemukset nosti päätään vaikka eka luento siis käsitteli päihteiden käyttöä. Ei vaan tullu semmonen olo, että siinä puhuttiin enää jostain ihmisestä. Alko naurattaa siinä vaiheessa, kun käytiin läpi humalan diagnostiset kriteerit... "tasapainon heittelyä" "näön kohdistamisen vaikeutta" "Estottomuutta"... JOO-O! nooh...seuraavana tuli krapula...

Välillä tuntuu, että mielenterveysongelmia ymmärretään hirveen huonosti. Oon täysin kyllästyny kuuntelemaan semmosta "sun vanhemmat ei ole hakannu sua joten sä et voi olla oikeesti masentunu joten sä kerjäät vaan huomiota!" tai sit semmosta "ai sua masentaa? No sehän on niin simppeli homma, että sulla on vaan ongelmia sun aivojen välittäjäaineiden kanssa ja syöt terveellisesti tai popsit oikeanlaisia pillereitä. Niin yksinkertaista se on". Tosin mua myös ärsyttää miten "masentaa" tarkoittaa puhekielessä nykyään sitä, että on esim. tilapäisesti vaan vähän huonompi vaihde tai surullisempi fiilis. ...nooh kieli kehittyy....