Siinä se kesäloma melkeempä vierähti

Ei kyllä hirveästi tee mieli aloittaa maanantaina työt. Sitä voisi lomailla huomattavasti pitempääkin heti putkeen. Onneksi sentään helteen pitäisi loppua maanantaina, niin on ehkä hieman mukavampi ympäristö tehdä töitä, mutta sade tekee pyöräilystä hiaman inhottavampaa. Tavallaan kuitenkin innostaa lähteä taas kokeilemaan uutta ja työporukka vaikutti ainakin ihan mukavalta kun siellä kävin piipahtamassa.

Olen herännyt ja tajunnut, että apua mullahan on opinnot OIKEASTI jo puolessa välissä. Vieläpä kun nää kaksi vuotta on vaan hujahtanut niin mähän valmistun jo ihan hujauksessa! Opinnäytetyökin tosiaan starttasi oikein kunnolla :o Vieläpä kun opparikeskustelussa väläytettiin ajatusta aiheen esittelemisestä sitten neuvolapäivillä. Mutta juu ensin pitäisi saada tosiaan se työ tehtyä :D

Mutta entä sitten kun valmistuu? Saako uraputken heti käyntiin? Pääseekö töihin mielenkiintoiseen ympäristöön? Saako edes terkkarin hommia vai täytyykö ensin työskennellä sairaanhoitajana? Jotenkin ajatus siitä, että sitten vaan tekee töitä tuntuu vähän liian lopulliselta. Mutta ai että kun tulee ensimmäinen palkallinen loma! Aivan mieletöntä! Saa vain lomailla ja siitä tulee rahaa :D Mutta juu ehkä sitten valmistuttuaan onkin hyvä kokeilla enemmän erilaisia hommia, jotta löytäisi sen mistä pitää. Ja eihän tosiaan valmistuminen tarkoita sitä, että samaa hommaa tekee loppu elämänsä, onneksi. Joku joskus sanoi, että noin 5 vuotta on semmoinen optimiaika olla töissä samassa paikassa. Sen jälkeen on jo saanut kaiken minkä voi työpaikalta ja antanut samalla kaiken minkä voi työpaikalle. 5 vuotta tuntuu taas todella lyhyeltä ajalta....

Mutta joo kriiseilen taas ajan rientämistä eteen päin.

Mutta tämä lomaviikko on ollut aivan ihana! Olen viettänyt tyttöjeniltaa ja laulanut ääneni käheäksi singstaria sekä parantanut maailmaa ystävien kanssa. Tiistaina matkustin järvenpäähän väsäämään alustavaa opparisuunnitelmaa viinilasillisten kera. Ja ei aihe kyllä hirveän tehokkaasti opparissa pysynyt ;) Keskiviikkona kävin ensin koululla opparikeskustelussa ja myöhemmin mummolassa hämmästyin miten tunnuin olevan jopa jonkinlainen auktoriteetti isovanhemmilleni. Ne jopa kuunteli mitä sanoin ja uskoi mua! Hämmästyin kun mummi todella sanoi, että kyllä hän tekee niin kuin pyydän jos minä sanon sen olevan tarpeellista. En ole ikinä ennen saanut tämmöistä fiilistä ainakaan heiltä :o Ehkä he nyt ajattelee, ettei se ollutkaan niin huono juttu, että musta tulee terveydenhoitaja eikä hammaslääkäri.... Mutta saman reissun aikana heräsin itsekin siihen kuinka paljon huonompaan kuntoon mummini on mennyt. Tosin tiedän olevani todella onnekas, kun minulla on edelleen kaikki isovanhempani elossa. Heräsin kuitenkin siihen todellisuuteen kuinka he todella vanhenevat. Torstaina kävin uimassa stadikalla Ellan ihanassa seurassa ja kierreltiin vielä kaupungilla. Perjantaina tukka taas lyheni kesään sopivaan mittaan Johannan ja Inkan ihanassa seurassa. Inkan kanssa tuli myös avattua terassikausi (tosin VASTA nyt).

Perjantaina illalla meille tuli myös aivan erityinen vieras <3 Batman tuli viikonloppuvierailulle. Se on tosin nyt päättänyt, että makuuhuone on ainoa vähemmän pelottava paikka. Parhaat nukkumapaikat on sängyn alla tai mun vaatekaapin alahyllyllä pyjamien seassa. Se on tosin mieletön hurisija <3 Vähän kun hipasee alkaa moottori kehräämään <3 Ja ilmeisesti oon onnistunu jo kotikotona rakentamaan sen kanssa luottamussuhteen kun se tuntuu jotenkin turvautuvan muhun. Täytyy syliin kiivetä ja ihan kiinni olla ja jos kurkkaan sängyn alle niin se kömpii lähelle paijattavaks. Huomenna se tosin taas viedään takaisin kotikotiin kolmen muun kissan seuraan kun Mika ja minä lähdetään maanantaina töihin. Kesän jälkeen kyseinen söpöliini muuttaa meille pysyvästi ja syksyllä se saa mahdollisesti Ruotsista kaverin (Robin) luokseen. 

Nyt täytyy päästää toi mies tähän väsäämään mulle Linuxia kun Vista tökkii ihan liikaa ja valittaa mulle jatkuvasti jostain. Jos Linux toimisi?