Työelämä kutsuu taas

Siinä sitten se loma loppu... yllättävän vähän mua jännitti sunnuntaina uuteen paikkaan meneminen, mutta ei mua ilmeisesti sitten jännittänytkään ihan niin vähän. kaikkeni yritin ja kaikenmaailman pillerikoktaileja vetelin yrityksenä ihan vaan nukahtaa. Onneksi nukahdin sentään siinä joskus kolmen jälkeen, mutta 6.30 ei olo ollut mitenkään parhain. Ensinnäkin väsytti niin sairaasti ja olin aivan lääkehuuruissa edelleen, että en mä oikein pystyssä enää osannut pysyä puhumattakaan siitä huimauksen määrästä. Välillä vaan näki tähtiä ja mietti, että millon sitä sit vaan rojahtaa ja pyörtyy ja mihin yrittäisin osua tai oksennanko jos vien pääni vessanpöntön lähelle. Noh, sain jalkani taas takaisin jossain vaiheessa enkä kokenut pyörtymistä enkä oksentanut ja sain itseni onnellisesti töihin. (kun sunnuntaina testattiin saatiin mun työmatkan pituudeksi pyörällä realistista vauhtia polkien noin 7min. Eli ei paha...mutta ei voita sitä muutaman sadan metrin matkaa viime kesältä ;P)

Ilmeisesti Helsingin kaupungilla hoidetaan useammassakin paikassa perehdytys oikeasti kunnolla, nimittäin koko tämän viikon kuljen jonkun muun matkassa. Ja jussinkin oon kokonaan vapaalla :) eli päästään Mikan kanssa mökille!

Mutta juu, kun olin tosiaan niin pihalla aamulla, koin todella suuria vaikeuksia pitää silmäni auki kun vähänkin istahdin. Erityisesti rapsan aikana oli erityisen vaikeaa näyttää edes siltä, että olisi hereillä. Kun silmät ei pysy auki niin se on TODELLA vaikeaa taistella vastaan. Yritin kaikkeni, mutta tuskin keneltäkään jäi huomaamatta miten väsähtänyt olin...Tosi hyvän kuvan varmaan annoin itsestäni näin ekana päivänä.....

Jotta homma ei jatkuisi samalla tavalla huomenna, sitä varmaan kannattaa lähteä jo valmistautumaan untenmaille. Jos nukkumatti ei tällä kertaa jättäisin meidän pysäkkiä välistä....

Mika tulee kotiin taas vasta keskiviikkona :( muta voin taas harjoitella sängynvaltaamista...Miten meidän sänky tuntuukaan niin tajuttoman kapealta aina kun Mika taas tulee kotiin :D Jopa mä alan olemaan sitä mieltä, ettei 140cm leveä sänky riitä meille kahdelle jättiläiselle...Ainakaan ilman Mikan valitusta siitä miten mä kierin sen päälle unissani tai mun valitusta siitä miten Mika harrastaa kyynärpäänsä tunkemista mun selästä läpi. Tosin luulen, että mä ainakin kierisin sen päälle ihan yhtä paljon vaikka sänky olis kuinka leveä :D Siinä ehkä menisin vaan vähän enemmän aikaa...