Vastavalmistuneen ihmeellinen maailma

Eli viime tiistaina koitti sitten se suuri päivä. Tuntui hienolta ja ihmeelliseltä saada todistusnippu käsiinsä. En edelleenkään pysty käsittämään koko asiaa, että mun ihan oikeasti ei enää tarvitse koulun penkille palata. Tuntuu samaan aikaan ihanalta, omituiselta ja pelottavalta. Saa nähdä minkälaisiksi tunnelmat sitten muokkautuvat viikkojen vieriessä. Tiistaina käytiin Inkan kanssa syömässä kiinalaista todistusten haun jälkeen ja illalla suuntasin kotikotiin kilistelemään skumppaa isin kanssa. Keskiviikkona alkoikin sitten työt ja arki. Torstaina työkaverit ja osastonhoitaja yllättivät kukkakimpulla, onnittelivat valmistumisesta ja toivottivat tervetulleeksi työyhteisöön. Tuli kyllä tosiaan tervetullut olo. Mukavaa mennä töihin paikkaan, jossa on ihania työkavereita ja tuntuu, että omaa työpanosta arvostetaan, vaikka vielä vastavalmistunut untuvikko onkin.

Noh.... Torstain ja perjantain välisenä yönä nyt lähes kaksi viikkoa kestänyt flunssani päätti näyttää totiset voimansa ja vietin koko yön yskien nukkumatta lainkaan. Kun aamulla oli aika nousta aamuvuoroa varten, en ollut varma tuleeko seuraavaksi taas yskänpuuska vaiko oksennus, joten soitin suosiolla töihin olevani sairaana. On sitä ennenkin menty töihin nukkumatta lainkaan, mutta flunssa pisti sitten omat haasteensa vielä soppaan. Jännä juttu, miten silti tunsin aivan mielettömät tunnontuskat siitä, että jäin kotiin. En tosiaan todellakaan helposti anna itseni olla kipeänä.... Ehkä sitäkin pitää vielä harjoitella, siis sitä, että ei tunne niin kamalia tunnontuskia.

Lauantaina edelleen flunssaisena vetäisin sitten hyvän annoksen särkylääkkeitä ja olin valmis juhlimaan valmistumista. Ensin oli kotikotona vuorossa sukulaisjuhlat ja illemmalla ystäväjuhlat omassa kodissani. Molemmat onnistuivat oikein mainiosti ja oli ihanaa nähdä aivan liian pitkästä aikaa tiettyjä ystäviä. On mulla muutenkin vaan niin ihania ystäviä! Baarissa tanssahtelu vähän lysähti, mutta kaiken kaikkiaan ihanat juhlat. Seuraavana päivänä maistui kyllä mäkkisafka ja nesteytyslitku.

Yksi asia harmittaa kyllä erittäin paljon. Olen odottanut innolla kevään saapumista ja katujen sulamista, jotta pääsisin fillaroimaan töihin. Noh, eipä mulla nyt ole enää pyörää!! Se on mitä ilmeisimmin pöllitty (ainakin on kadonnut) meidän taloyhtiön lukitusta pyöräkellarista. Pyörä itsessään oli myös lukittu itseensä kiinni kahdella lukolla, eli se on todella pitänyt kantaa pois. Kotivakuutuksen piikkiin se menee, mutta omavastuuosuus täytyy maksaa. Se oli vasta vuoden käytössä ollut :( Mutta onneksi asia huomattiin nyt, eikä vasta juuri ennen käyttöön ottoa. Meidän naapuriltakin nimittäin pöllittiin pyörä samasta varastosta ja se herätti käymään tarkistamassa oman pyörän tilanne.

Toinen asia mikä saa harmittamaan (tosin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin edellinen) on ibuprofeiinin ja prasetamolin liian lyhyt vaikutusaika. Ne toimii kurkkukipuun loistavasti, mutta kipu ei pysy pois aivan koko yötä :/

Mutta huomenna taas töihin! Aamulla olisi nimineula- ja henkilökorttikuvan kuvaus. Mun tuurilla mulle kasvaa yön aikana iso finni keskelle otsaa :D

Lomalainen

Hui! Ompa viime kirjoittelusta vierähtänyt aikaa! Heti voisin sanoa sen, että kaikki stressaamiseni oli kuin olikin aivan turhaa. Harjoittelusta sain ylistysarvioinnin ja töihin yritettiin suostutella (mutta kun tuleva työpaikka oli jo sovittu). Sain harjoittelusta kuitenkin lisäpotkua siihen, että terveyskeskus on todella se mulle tarkoitettu työpaikka, siellä toden näköisesti olisin juurikin elementissäni. Sinne siis vielä haluan, mutta ensin ura on mukavaa aloitella Suursuolla. Myös opparin opponointi saatiin hyvin hoidettua, opponoitiin työ keskeneräsenä, ei se olisi mitenkään valmistunut maaliskuuksi. Mutta nyt sekin on takana ja tiistaina on todellakin edessä The Day.

Helmikuun puolestavälistä olen lomaillut. Lomaan on mahtunut mm viikon matka Egyptiin, viikonlopun matka Tallinnaan, ystävien (ja sukulaisten) tapaamista, tulevalla työpaikalla vierailua ja pari keikkaakin, sairaanhoitajapäivillä käväiseminen, iv-tentin ajattelua sekä ihan vaan laiskottelua ja oleilua. Maanantaina olisi edessä työhöntulotarkastus ja tiistaina todistusten hakemista sekä skumppailua muutamaankin otteeseen. Seuraavan viikon lauantaina on sitten itse juhlat kahdessa erässä, sukulaisille ja ystäville erikseen.

Vähän enemmän voisin vielä sanoa tuosta viikosta Egyptissä. Matkattiin siis Hurghadaan unelmarantalomakohdehotelliin nauttimaan täyshoidosta, mahdollisimman rentouttavaa ja mutkatonta. Hotelli oli aivan loistava, juurikin niin ihanan mutkaton kuin toivottiinkin. Hotellilla oli 16 eri uima-allasta Serena-osastoineen, eli mieleisen paikan sai todellakin valita. Ruokaa ja juomaa oli jatkuvasti tarjolla ja kaikki siis kuului hintaan. Illallisbuffetin ruoka alkoi loppulomaa kohden jonkin verran tympiä. Palvelu oli jotain aivan käsittämätöntä, siis hyvässä mielessä. Baarissa tuotiin uutta drinkkiä pyytämättäkin (kun olin alunperinkin pyytänyt vain "jotain drinkkiä") ja vaikka hotellialue oli valtava, kaikkialla oli jatkuvasti siistiä. Hotellin oma ranta oli noin kilometrin merelle päin alle polviin asti syvää, mutta vierestä löytyi myös uimakelpoista merivettä. Snorklausta rannassa yritettiin, mutta kivaa kateltavaa ei siitä kyllä hirveästi löytynyt. Vatsatauti valitettavasti saatiin molemmat (onneksi samaan aikaan), mutta siitäkään ei tarvinnut kauaa kärsiä. Hotellilla oli oma klinikka, jonne marssittiin klo 10 aamulla. Tutkimisen, 20min tiputuksen ja apteekkireissun jälkeen pystyi lähtemään jo syömään lounasta ja klo 15 oltiin altaalla taas. Vatsataudin vuoksi snorklausreissu riutoilla jäi valitettavasti kuitenkin väliin. Luxoriin onneksi päästiin ja hieno retki olikin. Päivässä ehti juuri näkemään Luxorin päänähtävyydet, tosin aika nopealla (mutta riittävällä) tahdilla. Aivan ihana ja rentouttava reissu oli, mutta tuli kyllä poikia ikäv, samoin juotavaa kraanavettä.. Pojilla oli onneksi loistavat hoitajat viikon ajan. Nyt vähän kuvia, mitä nyt omalta koneelta löytyy (meillä oli molemmat kamerat mukana ja mun koneella on pokkarin kuvat):

Tallinnassa olin sitten taas Ullan ja Outin kanssa. Lauantaina (olin ehtinyt olla yhden päivän kotona Egyptin jälkeen) aamulautalla lähdettiin ja sunnuntaina iltalautalla tultiin takaisin. Matkaan mahtui mm Tallinnan esittelyä meidän ensikertaa Tallinnassa käyvälle Ultsulle, hemmotteluhoidot kylpylässä, kuulumisten jakamista ja muutenkin maailmanparannusta, alkoholia, elokuvissakäynti ja pieni annos shoppailua. Huippureissu oli sekin ja suunnitelmissa olisi uusia reissu kesän lopuksi, sen verran mukavaa tosiaan oli. Muutama kuva vielä sieltäkin:

Loppuvaiheen paniikki

Lomaan on enää viikko, miten voin silti olla näin stressaantunut? Jostain syystä olen ollut viime viikot niin stressaantunut, että ihan ahdistaa. Mikalla on oma teoriansa tästä: Olen riippuvainen stressistä, eli jos todellista stressin aihetta ei ole, keksi itselleni semmoisen. Itse olen tietenkin vankasti eri mieltä. Minähän olen ihan oikeutetusti stressaantunut enkä vain kuvittele asioita.... Tai no.... Kyllä ehkä myönnän, että kuvittelen asioihin vielä oman lisäsäväyksen.

Toinen ohjaajistani ei ole oikein huippu palautteen antaja ja tykkää selvästi jatkuvasti kytätä joka ikistä liikettäni. Tästä olen tietenkin vetänyt johtopäätöksen, että hän ei tule kuitenkaan päästämään minua harjoittelusta läpi...Kun enhän minä nyt ihan selvästi hänen mukaansa mitään osaa. Olen siis käyttänyt viime viikkoina ison osan energiastani itselleni uskottelemiseen, että kyllä oikeasti olen hyvä valmistuva sairaanhoitaja/terkkari (tosin terkkariosaamiseni on ilmeisesti paljon parempi kuin sairaanhoitajaosaamiseni) ja kyllä kaikki järjestyy. Noh, eilen tämä kyseinen ohjaaja totesi (/lupasi), että kyllä minä ehdottomasti harjoittelusta läpi pääsen (muulla ei siis ole väliä, kun arvosanoja ei AMK:ssa jaella harjoitteluista).

Noh, viime päivinä on sitten ilmaantunut vielä isompi stressin aihe valmistumiseen liittyen. Teoriassa tämä harjoittelu on viimeinen suoritukseni, kaikki muut arvioinnit ja opintopisteet minulla on kirjattuna. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Opinnäytetyöprosessiin kuuluu toisen ryhmän/tekijän opponointi suunnitelma- ja valmistumisvaiheessa. Opinnäytetyön suunnitelmaa olen opponoinut, mutta valmista työtä en. Koko ajan on ollut ajatuksena, että toisen ryhmäläiseni kanssa opponoimme kahta ystäväämme, joiden opinnäytetyön PITI olla valmis hyvissä ajoin ennen valmistumistamme maaliskuussa. Nyt opettajamme kuitenkin vihjaisi, että työ ei tule valmistumaan ajoissa, vaikka kyseiset ystävämme eivät asiaa ole edelleenkään myöntäneet. Opettaja sitten päätti uhkailla, että papereita ei tipu, jos emme löydä uutta opponoitavaa ryhmää ajoissa.....

Eli ihan pikku juttu vaan..........

Ei auta muu, kuin toivoa hartaasti, että joku uusi opponoitava löytyy tai saa jotenkin keskusteltua opettajan kanssa korvaavasta tehtävästä/suorituksesta. Tuntuu lievästi sanottuna inhottavalta, jos valmistuminen venyy kuukaudelta täysin itsestäni johtumattomasta syystä.... Kyllä, stressaa.

Mutta nyt on vapaapäivä, täytyy yrittää ajatella positiivisesti. Onhan kaikki aina ennenkin jotenkin järjestynyt? Olen todella loman tarpeessa.

Tulevaisuus selkenee

Tulevaisuus näyttää yhtäkkiä selkeältä, eikä siihen tarvittu kuin muutama sähköpostiviesti. Puhun nyt tietenkin ensimmäisesti työpaikastani vastavalmistuneena. Luulin, että puhuisimme helmikuun puolessa välissä Suursuon osastohoitajan kanssa mahdollisesta työpaikasta. Hän nyt kuitenkin lähetti eilen viestiä, että milloin haluan aloittaa ja minä nyt sitten aloitan hommat 20.3. Kysyessäni pestin pituutta hän iloitti, että neljän kuukauden koeajan jälkeen voin jäädä niin pitkäksi aikaa kuin itseäni huvittaa. Eli ensimmäinen työpaikkani on kuin onkin vakkaripaikka. Eipähän ainakaan tarvitse elää elämäänsä puolen vuoden sykleissä ja aina miettiä mistä seuraavan määräaikaisuuden saa. Sitten kun haluaa uusia haasteita, on työnhakukin taas rennompaa, kun ei ole pakko saada paikkaa, vaan voi rauhassa katsella :) Homma ei ole sitä, mitä haluan tehdä seuraavat kymmenen vuotta, mutta sillä on mukava aloittaa työuransa vastavalmistuneen.

Nyt on taas vähemmän stressiä, kun ei työpaikkaa tarvitse pohdiskella!

Tänään aamulla salilla mietin jatkuvasti, että töihin pitäisi tänään vielä lähteä, mutta ei tarvitsekaan! Mullahan on tosiaan pitkä viikonloppu vapaata! Vasta maanantaina sitten :D Ja tänäänhän on tosiaan lauantai eikä vielä edes sunnuntai. Jos tänään saisi tuon toisen kissan pestyä, kun sen häntä on taas niin rasvoittunut. Ja olis se mukavaa saada vähän siivoiltuakin, mutta stressiä en siitä aijo ottaa! Mika lähti tänään töihin, voi sitä...

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Pähkinänkuoressa...

Viime päivien mietteitä pähkinänkuoressa:

- Ei se päivystystyö niin ydinfysiikkaa ollutkaan

Ei siis ainakaan tk-päivystys. Kyllä siitä oppii ja paljon, mutta ei niin hc:tä kuin pelkäsin. Huomaan jopa tietäväni paljon ja kaikenlaista :O Vaikka kyllähän edelleen kyselen ehkä jopa tyhmältäkin kuulostavia kysymyksiä.

- Inka osaa viedä pois tonnin henkistä kuormaa

Tänään oli kahvittelua Inkan kanssa. Vain toinen hoitsu voi ymmärtää täydellisesti toista hoitsua. Aivan täydellistä jakaa harjoitteluun liittyvät tuskan toisen samassa tilanteessa olevan kanssa. Isot kiitokset taas Inkalle. Kyllä me hei ollaan ihan loistavia, pitäisi vaan uskoa enemmän itseensä...

- Olisi kiva jos ohjaajat osaisivat ohjata

Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, joka vain tykkää kertoa mitä kaikkea osaa. Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, joka ei anna palautetta, hyvää eikä huonoa. Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, joka ei ohjaa uusia asioita. Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, joka ei anna tilaa tehdä työ oikein, mutta omalla tavallaan. Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, joka ei kannusta, vaan osoittaa vain huonot puolet opiskelijassa. Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, jota ei voisi opiskelija vähempää kiinnostaa.

Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka on kiinnostunut ohjaamisesta ja opiskelijoista. Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka antaa opiskelijalle työrauhan. Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka vastaa niihin "tyhmiinkin" kysymyksiin ammatillisesti ja asiallisesti. Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka kertoo, kun hommat menevät pahasti metsään, mutta kannustaa ja antaa positiivista palautetta, kun se on aiheellista. Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka antaa opiskleijan tehdä hommia itse, koska itse tekemällä oppii parhaiten. Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka antaa sopivasti vastuuta oikeissa tilanteissa. Opiskelija todella kaipaa ohjausta uusissa asioissa, luennot eivät nimittäin anna riittäviä valmiuksia käytännössä toimimiseen.

- Viimeinen harjoittelu synnyttää yllättävän paljon stressiä...

On se kiva kun hoetaan "ai sä oot kohta valmistumassa?! No sähän voit hoitaa sit kaikki hommat!" ensimmäisestä päivästä lähtine........

- Pikavipit ja niiden mainonta on perseestä

"Elä tänään, maksa huomenna." Voi ei mitä ne opettaa mainoksissa!! Vastuutonta toimintaa sanon minä!

- Kova kaipuu aurinkoon ja lomalle

Ei oikein koulu jaksa enää kiinnostaa näin valmistumisen kynnyksellä. Kun on ollut juuri joulusijaisena, on ihmeen vähän motivaatiota tehdä palkatta töitä harjoittelussa. Joka päivä saa kuunnella ohjaajien sanovan "ompa kiva, kun on opiskelija, niin ei tarvitse itse tehdä mitään." Onneksi matka odottaa tulevaisuudessa ja sen voimilla jaksaa vielä loppuun asti <3

- Olen ihan hukassa, että mitä tehdä aina työpäivän jälkeen

Mulla on yhtäkkiä ylimääräistä aikaa, tälläkin hetkellä on aikaa kirjoittaa tätä. Ei tarvitse sen sijaan vääntää jotain koulutehtävää! Aivan outo tunne! Mulla on aikaa! Kestää hetki, ennen kuin sopetuu tähän uudenlaiseen ajan käyttöön. Ei tarvitsekaan olla töissä/koulussa/harjoittelussa ja loppuilta tehdä tehtäviä/lukea tentteihin. Voi tehdä mitä haluaa :o Jos vaikka saisi vihdoinkin ommeltua  silkkitoppini valmiiksi tai neulottua jotain ihan vaan huvikseen vaikka itselleni. Nyt pitkä viikonloppu, jonka olen saanut kerättyä aktiivisesti tunteja tahkomalla. Jos nyt saisi vaikka siivottua jumpan lisäksi? Tilasin juri Novitalta lankoja 8) Pääsee neulomaan! Ja hartiat huutaa hoosiannaa! :D

- Työkriisi tietenkin taas käynnissä

Hakeakko unelmatyöhön, vai tehdä ei niin unelmahommaa ehkä jopa vakipaikalla? Hirveä kriisi tän ekan työpaikan kanssa.... Ja tietyt ihmiset eivät yhtään vähennä paineita... Voiko tulevan työuransa pilata ekalla työpaikalla valmistuneen? Työhakemuksessa ei taida olla hyvä yhdistelmä: Vastavalmistunut, 23v, työkokemus alle 1v, joka suurimmaksi osaksi perustuu harjoitteluihin. Olen huomattavasti surkeampi työhakemusten tekemisessä, kuin työhaastattelussa.  Ehkä pitäisi vaan olla iloinen siitä, että on mitä todennäköisimmin ainakin yksi varma paikka.

- Ystävät ovat korvaamattomia

Tarvitseeko tämä enempää?

Hei hei mitä kuuluu

Eipä ole tullut kirjoiteltua pitkään aikaan. Kaikenlaista elämääni on kuulunut, mutta jostain syystä en ole jaksanut mitään kirjoitella. Eli sen vuoksi nyt vähän vanhempaakin juttua.

Joulu oli ja meni. Mulla oli sunnuntaina 23.12 iltavuoro, eli me päästiin lähtemään Pusulaan vasta aattoaamuna. Aattoaamuna olikin sitten aivan karsea lumipyry ja jopa Mikaa pelotti lähteä ajamaan. Köröteltiin motaria pitkin 60 km/h ja onneksi edes jotkut tajusivat käyttää sumuvaloa, koska muuten edessä ajavaa ei näkynyt pöllyävän lumen seasta lainkaan n. 20 m jälkeen. Päästiin kuitenkin hengissä perille joskus yhdentoista jälkeen.

Klo 12 katsottiin perinteisesti joulurauhan julistus ja syötiin riisipuuroa. Ei siskoa näkynyt telkkarissa, vaikka olivat kuulemma tällä kertaa ehtineet ajoissa paikalle. Sitten saunottiin ja kolmen jälkeen lähdettiin viemään haudoille kynttilöitä ja kirkko oli neljältä. Oli sama pappi kuin toissavuonnakin, mutta onneksi oli löytänyt tällä kertaa saarnaansa vähän fiksumpaa sisältöä. Toissavuotinen saarna oli aivan kauhea. Tänä vuonna selosti kuitenkin ihan fiksusti siitä, miten nykyjoulu on liian materiakeskittynyt ja asian ydin tuntuu unohtuvan.

Kirkon jälkeen suunnattiin takaisin mökille ja tehtiin viimehetken valmistelut, kunnes käytiin pöydän ääreen syömään. Tuli taas ahmittua napa täyteen sapuskaa. Jouluruoka on vain niin hyvää. Ehkä se on niin hyvää juurikin sen vuoksi, että sitä saa vain kerran vuodessa. Joulupöytään kuului muun muassa graavilohi, rosolli, maksapasteija, smetanasilli, saaristolaisleipä, karjalanpaisti, kinkku ja monenmonta erilaista laatikkoa.

Sitten availtiin lahjoja. Aaton saldo oli rahaa, lahjakortti ja selätin. Leikin aattoiltana selättimellä sen verran, että aamulla kyljet olivat aika kipeinä :D Pelattiin vielä lautapelejä ennen nukkumaan menemistä.

Joulupäivänä otettiin rennosti. Muun muassa ulkoiltiin ja sain kyhnöttää viltin alla lukemassa kirjaa, juurikin sitä mitä olin kaivannut. Joulupäivään kuului myös lisää jouluruokaa, saunomista ja pelailua.

Tapaninpäivän aamuna valmistauduttiin jo kotimatkalle ja siinä yhdentoista aikaan lähdettiinkin. Yllättävän paljon meidän pieni perhe vie tilaa autossa...ihan hyvä, että oli vanhempien farkku käytössä. kotiin päästyä oli noin puoli tuntia aikaa kantaa kissat ja kamppeet sisään ja vaihtaa vaatteet kunnes pitikin lähteä hakemaan Lottaa ja Thomasta Tikkurilan asemalta. Heidän kanssa suunnattiin sitten kotikotiin tapaninpäivää viettämään. Siellä syötiin kunnolla, avattiin lahjoja ja pelattiin uutta peliä.

Niin se joulu vaan hurahti ja oli taas aika palata töihin. Uv:n aattona mulla oli aamuvuoro ja uv-päivä oli vapaa. Eli uv vietettiin Ellan ja Outin luona Pihliksessä. Ulla oli saanut joululahjaksi Catanin ja se oli yllättävän hauska peli loppujen lopuksi kun tajusin idean :D Sitä täytyy päästä pelaamaan uudestaan. Vuoden vaihtuessa poksautettiin mun Jenniltä saama shamppanja. Se olisi tosin ehkä ansainnut tulla juoduksi jostain muusta kuin muumimukeista, mutta mun mielestä se kuohari, joka avattiin seuraavaksi oli parempaa kuin kyseinen shamppanja. Tuli vietettyä mukava uv ystävien ja rakkaan kanssa (rakkaasta puheen ollen tuli uutena vuotena kolme vuotta saman katon alla täyteen tuon komeamman puoliskon kanssa).

Eilen sai taas hyvästellä Suursuon sairaalan. Saa nähdä kuinka pitkäksi aikaa ;) Kovasti yrittävät lobata mua töihin sinne valmistuttuani. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Eilen meillä oli myös taas peli-ilta mun tädin luona. Jorma piti taas huolen, että jokaisen viinilasissa on punkkua ja oli taas hauskaa pelata. Tänään tosin pientä krapulan poikasta ja samaan aikaan tuntuu flunssa iskevän eli olo ei ole mitä parhain. Toivon vain hartaasti, että flunssa menee pian ohi, huomenna nimittäin alkaa taas harjoittelu ja olisi todella kurjaa olla ensimmäisenä päivänä kipeänä. Mutta nyt kutsuu siis Vantaan tk-päivystys.

Koulussa taas

Jopas on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Neuvolaharjoittelu oli ja meni, samoin kypsyysnäyte (toivottavasti olin nyt sitten tarpeeksi kypsä). Harjoittelun loppukin meni yhtä loistavasti kuin koko muu harjoittelu. Aivan turhaan silloin joskus hermoilun tuota harjoittelua, neuvola mitä ilmeisimmin olisi semmoinen paikka, jossa todella voisin (ja haluaisin) olla töissä tulevaisuudessa (tosin on niitä muitakin mahdollisuuksia edelleen mielessä..). Jos lykästää, niin maaliskuussa olenkin neuvolassa sitten töissä ;) mutta siitä sitten joskus lisää. Kyllä sitä sai harjoittelun aikana melkoisen määrän itseluottamusta ja varmuutta siitä, että kyllä mä selviän, enkä mitenkään huonostikaan... Ehkä se neuvola sitten todella olisi sopiva paikka mun henkisille ihmisille :) Sen verran moni asia on muutenkin lähellä sydäntä siinä työssä.

Mutta nyt on tosiaan myös ensimmäinen viikko kouluakin takana. Ja sain myös viimeisen harjoittelupaikkani! Vantaan terveyskeskuspäivystykseen vie tieni tammikuussa. Sitä paikkaa kyllä todella jännitän! Saa nähdä miten mun siellä käy :D Mutta tottahan se on, että jos nyt en sinne mene, niin en koskaan. Opiskelijana kynnys on kuitenkin matalampi kuin työntekijänä. Siellä onneksi hoidetaan vauvasta vaariin, niin oppii monipuolisesti joka ikäluokasta. 6 viikkoa siis siellä.

Nyt kuitenkin tosiaan koulua vielä 2 viikkoa aktiivisesti, minkä jälkeen luento tai kaksi viikossa. Eli kahden viikon jälkeen alkaa tosiaan työtkin. Tuskastelen johtamisen oppimispäiväkirjan kanssa, tai no johtamisen kanssa yleensä. Ei vain ole minkäänlaista motivaatiota tai kiinnostusta koko kurssia kohtaan. Järkyttävän tylsää! Tänäänkin useampi tunti jaarittelua osaamisen johtamisesta ja nyt siitä pitäisi keksiä jotain kivaa kirjoitettavaa. Ei vaan inspaa yhtään ja pää lyö tyhjää. Otan mielelläni motivaatiolahjoituksia vastaan vielä näin viime metreille.

Onneksi viikkoihin sisältyy paljon kaikkea mukavaakin. Koulun ja muun kiireen keskellä olen ehtinyt treffata ihania ystäviäni mm Outia ja hoitsujen kanssa jatkettiin tänään raflakierrostamme. Tänään oli vuorossa Santa Fe. Olen rakastunut tex mexiin. Seuraavana vuorossa ehkä nepalilaista. Ensi viikolta odotan taas jo perinteeksi muodostuneita parvekebileitä.

Meillä oli muuten eilen yllättävän onnistunut eläinlääkärireissu eilen! Zylkène tekee selvästi ihmeitä tuolle meidän lääkärikammoiselle kissalle. Selvittiin vain pienellä suullisella vastalauseen ilmaisulla rokotuksesta :) Bäde taas menetti pallinsa. Jos nyt vaikka alkaisi ruokakin kiinnostamaan. Tosin tänä aamuna se taas yritti astua Robinia, kun Robin söi. Kyllä se kuitenkin vähän ajan päästä tajusi, että itsekin pitäisi syödä. Meillä on höpsöt kisut <3