Tulevaisuus selkenee

Tulevaisuus näyttää yhtäkkiä selkeältä, eikä siihen tarvittu kuin muutama sähköpostiviesti. Puhun nyt tietenkin ensimmäisesti työpaikastani vastavalmistuneena. Luulin, että puhuisimme helmikuun puolessa välissä Suursuon osastohoitajan kanssa mahdollisesta työpaikasta. Hän nyt kuitenkin lähetti eilen viestiä, että milloin haluan aloittaa ja minä nyt sitten aloitan hommat 20.3. Kysyessäni pestin pituutta hän iloitti, että neljän kuukauden koeajan jälkeen voin jäädä niin pitkäksi aikaa kuin itseäni huvittaa. Eli ensimmäinen työpaikkani on kuin onkin vakkaripaikka. Eipähän ainakaan tarvitse elää elämäänsä puolen vuoden sykleissä ja aina miettiä mistä seuraavan määräaikaisuuden saa. Sitten kun haluaa uusia haasteita, on työnhakukin taas rennompaa, kun ei ole pakko saada paikkaa, vaan voi rauhassa katsella :) Homma ei ole sitä, mitä haluan tehdä seuraavat kymmenen vuotta, mutta sillä on mukava aloittaa työuransa vastavalmistuneen.

Nyt on taas vähemmän stressiä, kun ei työpaikkaa tarvitse pohdiskella!

Tänään aamulla salilla mietin jatkuvasti, että töihin pitäisi tänään vielä lähteä, mutta ei tarvitsekaan! Mullahan on tosiaan pitkä viikonloppu vapaata! Vasta maanantaina sitten :D Ja tänäänhän on tosiaan lauantai eikä vielä edes sunnuntai. Jos tänään saisi tuon toisen kissan pestyä, kun sen häntä on taas niin rasvoittunut. Ja olis se mukavaa saada vähän siivoiltuakin, mutta stressiä en siitä aijo ottaa! Mika lähti tänään töihin, voi sitä...

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Pähkinänkuoressa...

Viime päivien mietteitä pähkinänkuoressa:

- Ei se päivystystyö niin ydinfysiikkaa ollutkaan

Ei siis ainakaan tk-päivystys. Kyllä siitä oppii ja paljon, mutta ei niin hc:tä kuin pelkäsin. Huomaan jopa tietäväni paljon ja kaikenlaista :O Vaikka kyllähän edelleen kyselen ehkä jopa tyhmältäkin kuulostavia kysymyksiä.

- Inka osaa viedä pois tonnin henkistä kuormaa

Tänään oli kahvittelua Inkan kanssa. Vain toinen hoitsu voi ymmärtää täydellisesti toista hoitsua. Aivan täydellistä jakaa harjoitteluun liittyvät tuskan toisen samassa tilanteessa olevan kanssa. Isot kiitokset taas Inkalle. Kyllä me hei ollaan ihan loistavia, pitäisi vaan uskoa enemmän itseensä...

- Olisi kiva jos ohjaajat osaisivat ohjata

Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, joka vain tykkää kertoa mitä kaikkea osaa. Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, joka ei anna palautetta, hyvää eikä huonoa. Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, joka ei ohjaa uusia asioita. Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, joka ei anna tilaa tehdä työ oikein, mutta omalla tavallaan. Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, joka ei kannusta, vaan osoittaa vain huonot puolet opiskelijassa. Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, jota ei voisi opiskelija vähempää kiinnostaa.

Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka on kiinnostunut ohjaamisesta ja opiskelijoista. Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka antaa opiskelijalle työrauhan. Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka vastaa niihin "tyhmiinkin" kysymyksiin ammatillisesti ja asiallisesti. Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka kertoo, kun hommat menevät pahasti metsään, mutta kannustaa ja antaa positiivista palautetta, kun se on aiheellista. Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka antaa opiskleijan tehdä hommia itse, koska itse tekemällä oppii parhaiten. Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka antaa sopivasti vastuuta oikeissa tilanteissa. Opiskelija todella kaipaa ohjausta uusissa asioissa, luennot eivät nimittäin anna riittäviä valmiuksia käytännössä toimimiseen.

- Viimeinen harjoittelu synnyttää yllättävän paljon stressiä...

On se kiva kun hoetaan "ai sä oot kohta valmistumassa?! No sähän voit hoitaa sit kaikki hommat!" ensimmäisestä päivästä lähtine........

- Pikavipit ja niiden mainonta on perseestä

"Elä tänään, maksa huomenna." Voi ei mitä ne opettaa mainoksissa!! Vastuutonta toimintaa sanon minä!

- Kova kaipuu aurinkoon ja lomalle

Ei oikein koulu jaksa enää kiinnostaa näin valmistumisen kynnyksellä. Kun on ollut juuri joulusijaisena, on ihmeen vähän motivaatiota tehdä palkatta töitä harjoittelussa. Joka päivä saa kuunnella ohjaajien sanovan "ompa kiva, kun on opiskelija, niin ei tarvitse itse tehdä mitään." Onneksi matka odottaa tulevaisuudessa ja sen voimilla jaksaa vielä loppuun asti <3

- Olen ihan hukassa, että mitä tehdä aina työpäivän jälkeen

Mulla on yhtäkkiä ylimääräistä aikaa, tälläkin hetkellä on aikaa kirjoittaa tätä. Ei tarvitse sen sijaan vääntää jotain koulutehtävää! Aivan outo tunne! Mulla on aikaa! Kestää hetki, ennen kuin sopetuu tähän uudenlaiseen ajan käyttöön. Ei tarvitsekaan olla töissä/koulussa/harjoittelussa ja loppuilta tehdä tehtäviä/lukea tentteihin. Voi tehdä mitä haluaa :o Jos vaikka saisi vihdoinkin ommeltua  silkkitoppini valmiiksi tai neulottua jotain ihan vaan huvikseen vaikka itselleni. Nyt pitkä viikonloppu, jonka olen saanut kerättyä aktiivisesti tunteja tahkomalla. Jos nyt saisi vaikka siivottua jumpan lisäksi? Tilasin juri Novitalta lankoja 8) Pääsee neulomaan! Ja hartiat huutaa hoosiannaa! :D

- Työkriisi tietenkin taas käynnissä

Hakeakko unelmatyöhön, vai tehdä ei niin unelmahommaa ehkä jopa vakipaikalla? Hirveä kriisi tän ekan työpaikan kanssa.... Ja tietyt ihmiset eivät yhtään vähennä paineita... Voiko tulevan työuransa pilata ekalla työpaikalla valmistuneen? Työhakemuksessa ei taida olla hyvä yhdistelmä: Vastavalmistunut, 23v, työkokemus alle 1v, joka suurimmaksi osaksi perustuu harjoitteluihin. Olen huomattavasti surkeampi työhakemusten tekemisessä, kuin työhaastattelussa.  Ehkä pitäisi vaan olla iloinen siitä, että on mitä todennäköisimmin ainakin yksi varma paikka.

- Ystävät ovat korvaamattomia

Tarvitseeko tämä enempää?

Hei hei mitä kuuluu

Eipä ole tullut kirjoiteltua pitkään aikaan. Kaikenlaista elämääni on kuulunut, mutta jostain syystä en ole jaksanut mitään kirjoitella. Eli sen vuoksi nyt vähän vanhempaakin juttua.

Joulu oli ja meni. Mulla oli sunnuntaina 23.12 iltavuoro, eli me päästiin lähtemään Pusulaan vasta aattoaamuna. Aattoaamuna olikin sitten aivan karsea lumipyry ja jopa Mikaa pelotti lähteä ajamaan. Köröteltiin motaria pitkin 60 km/h ja onneksi edes jotkut tajusivat käyttää sumuvaloa, koska muuten edessä ajavaa ei näkynyt pöllyävän lumen seasta lainkaan n. 20 m jälkeen. Päästiin kuitenkin hengissä perille joskus yhdentoista jälkeen.

Klo 12 katsottiin perinteisesti joulurauhan julistus ja syötiin riisipuuroa. Ei siskoa näkynyt telkkarissa, vaikka olivat kuulemma tällä kertaa ehtineet ajoissa paikalle. Sitten saunottiin ja kolmen jälkeen lähdettiin viemään haudoille kynttilöitä ja kirkko oli neljältä. Oli sama pappi kuin toissavuonnakin, mutta onneksi oli löytänyt tällä kertaa saarnaansa vähän fiksumpaa sisältöä. Toissavuotinen saarna oli aivan kauhea. Tänä vuonna selosti kuitenkin ihan fiksusti siitä, miten nykyjoulu on liian materiakeskittynyt ja asian ydin tuntuu unohtuvan.

Kirkon jälkeen suunnattiin takaisin mökille ja tehtiin viimehetken valmistelut, kunnes käytiin pöydän ääreen syömään. Tuli taas ahmittua napa täyteen sapuskaa. Jouluruoka on vain niin hyvää. Ehkä se on niin hyvää juurikin sen vuoksi, että sitä saa vain kerran vuodessa. Joulupöytään kuului muun muassa graavilohi, rosolli, maksapasteija, smetanasilli, saaristolaisleipä, karjalanpaisti, kinkku ja monenmonta erilaista laatikkoa.

Sitten availtiin lahjoja. Aaton saldo oli rahaa, lahjakortti ja selätin. Leikin aattoiltana selättimellä sen verran, että aamulla kyljet olivat aika kipeinä :D Pelattiin vielä lautapelejä ennen nukkumaan menemistä.

Joulupäivänä otettiin rennosti. Muun muassa ulkoiltiin ja sain kyhnöttää viltin alla lukemassa kirjaa, juurikin sitä mitä olin kaivannut. Joulupäivään kuului myös lisää jouluruokaa, saunomista ja pelailua.

Tapaninpäivän aamuna valmistauduttiin jo kotimatkalle ja siinä yhdentoista aikaan lähdettiinkin. Yllättävän paljon meidän pieni perhe vie tilaa autossa...ihan hyvä, että oli vanhempien farkku käytössä. kotiin päästyä oli noin puoli tuntia aikaa kantaa kissat ja kamppeet sisään ja vaihtaa vaatteet kunnes pitikin lähteä hakemaan Lottaa ja Thomasta Tikkurilan asemalta. Heidän kanssa suunnattiin sitten kotikotiin tapaninpäivää viettämään. Siellä syötiin kunnolla, avattiin lahjoja ja pelattiin uutta peliä.

Niin se joulu vaan hurahti ja oli taas aika palata töihin. Uv:n aattona mulla oli aamuvuoro ja uv-päivä oli vapaa. Eli uv vietettiin Ellan ja Outin luona Pihliksessä. Ulla oli saanut joululahjaksi Catanin ja se oli yllättävän hauska peli loppujen lopuksi kun tajusin idean :D Sitä täytyy päästä pelaamaan uudestaan. Vuoden vaihtuessa poksautettiin mun Jenniltä saama shamppanja. Se olisi tosin ehkä ansainnut tulla juoduksi jostain muusta kuin muumimukeista, mutta mun mielestä se kuohari, joka avattiin seuraavaksi oli parempaa kuin kyseinen shamppanja. Tuli vietettyä mukava uv ystävien ja rakkaan kanssa (rakkaasta puheen ollen tuli uutena vuotena kolme vuotta saman katon alla täyteen tuon komeamman puoliskon kanssa).

Eilen sai taas hyvästellä Suursuon sairaalan. Saa nähdä kuinka pitkäksi aikaa ;) Kovasti yrittävät lobata mua töihin sinne valmistuttuani. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Eilen meillä oli myös taas peli-ilta mun tädin luona. Jorma piti taas huolen, että jokaisen viinilasissa on punkkua ja oli taas hauskaa pelata. Tänään tosin pientä krapulan poikasta ja samaan aikaan tuntuu flunssa iskevän eli olo ei ole mitä parhain. Toivon vain hartaasti, että flunssa menee pian ohi, huomenna nimittäin alkaa taas harjoittelu ja olisi todella kurjaa olla ensimmäisenä päivänä kipeänä. Mutta nyt kutsuu siis Vantaan tk-päivystys.

Koulussa taas

Jopas on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Neuvolaharjoittelu oli ja meni, samoin kypsyysnäyte (toivottavasti olin nyt sitten tarpeeksi kypsä). Harjoittelun loppukin meni yhtä loistavasti kuin koko muu harjoittelu. Aivan turhaan silloin joskus hermoilun tuota harjoittelua, neuvola mitä ilmeisimmin olisi semmoinen paikka, jossa todella voisin (ja haluaisin) olla töissä tulevaisuudessa (tosin on niitä muitakin mahdollisuuksia edelleen mielessä..). Jos lykästää, niin maaliskuussa olenkin neuvolassa sitten töissä ;) mutta siitä sitten joskus lisää. Kyllä sitä sai harjoittelun aikana melkoisen määrän itseluottamusta ja varmuutta siitä, että kyllä mä selviän, enkä mitenkään huonostikaan... Ehkä se neuvola sitten todella olisi sopiva paikka mun henkisille ihmisille :) Sen verran moni asia on muutenkin lähellä sydäntä siinä työssä.

Mutta nyt on tosiaan myös ensimmäinen viikko kouluakin takana. Ja sain myös viimeisen harjoittelupaikkani! Vantaan terveyskeskuspäivystykseen vie tieni tammikuussa. Sitä paikkaa kyllä todella jännitän! Saa nähdä miten mun siellä käy :D Mutta tottahan se on, että jos nyt en sinne mene, niin en koskaan. Opiskelijana kynnys on kuitenkin matalampi kuin työntekijänä. Siellä onneksi hoidetaan vauvasta vaariin, niin oppii monipuolisesti joka ikäluokasta. 6 viikkoa siis siellä.

Nyt kuitenkin tosiaan koulua vielä 2 viikkoa aktiivisesti, minkä jälkeen luento tai kaksi viikossa. Eli kahden viikon jälkeen alkaa tosiaan työtkin. Tuskastelen johtamisen oppimispäiväkirjan kanssa, tai no johtamisen kanssa yleensä. Ei vain ole minkäänlaista motivaatiota tai kiinnostusta koko kurssia kohtaan. Järkyttävän tylsää! Tänäänkin useampi tunti jaarittelua osaamisen johtamisesta ja nyt siitä pitäisi keksiä jotain kivaa kirjoitettavaa. Ei vaan inspaa yhtään ja pää lyö tyhjää. Otan mielelläni motivaatiolahjoituksia vastaan vielä näin viime metreille.

Onneksi viikkoihin sisältyy paljon kaikkea mukavaakin. Koulun ja muun kiireen keskellä olen ehtinyt treffata ihania ystäviäni mm Outia ja hoitsujen kanssa jatkettiin tänään raflakierrostamme. Tänään oli vuorossa Santa Fe. Olen rakastunut tex mexiin. Seuraavana vuorossa ehkä nepalilaista. Ensi viikolta odotan taas jo perinteeksi muodostuneita parvekebileitä.

Meillä oli muuten eilen yllättävän onnistunut eläinlääkärireissu eilen! Zylkène tekee selvästi ihmeitä tuolle meidän lääkärikammoiselle kissalle. Selvittiin vain pienellä suullisella vastalauseen ilmaisulla rokotuksesta :) Bäde taas menetti pallinsa. Jos nyt vaikka alkaisi ruokakin kiinnostamaan. Tosin tänä aamuna se taas yritti astua Robinia, kun Robin söi. Kyllä se kuitenkin vähän ajan päästä tajusi, että itsekin pitäisi syödä. Meillä on höpsöt kisut <3

Täydellinen viikonloppu

Viime viikonloppu oli kaikin puolin onnistunut ja tuli todella tarpeeseen. Ylityötunteja oli kerääntynyt sen verran, että sain perjantainkin vapaaksi. Kyllä se kolme vapaata vaikuttaa ihmeellisen paljon enemmän kuin kaksi.

Torstaina töiden jälkeen syötiin ensin kotona ja pian lähdettiin kotikotiin vaihtamaan autoihin renkaita. Iskä lämmitti saunan ja oli ihanaa päästä pitkästä aikaa taas löylyihin. Kotona sitten leffaa Mikan kainalossa.

Perjantaina sain herätä ilman herätyskelloa juuri silloin kun huvitti. Ihanaa kun ei ollut kiire yhtään minnekään. Kun vihdoin heräsin, sain herätä ihanaan valkeaan aamuun. Ensilumi oli satanut aamun (tai yön) aikana. Sateisen, ankean ja pimeän syksyn jälkeen on aivan ihanaa saada lunta maahan. Tulee heti paljon pirteämpi fiilis ja saa kaivattua helpotusta kaamosoireiluun. Lumi tekee pimeydestä siedettävää. Tosin harkitsen edelleen tosissani semmoista supervalolamppua (tuli oikosulku enkä muista enää miksikä niitä oikeasti kutsutaan). Ehkä se helpottaisi aamuheräämistä? Kuuntelen mielelläni kokemuksia semmoisen omaavalta.

Herättyäni perjantaina ja laiskoteltuani sopivasti (ja kellon oltua sopivasti), väsäsin eväät, puin sopivan lämpimästi, nappasin dementihiihtosauvat mukaan, kävin ostamassa kaupasta vähän lisää evästä ja hain vanhemmiltani auton. Kävin noutamassa Mikan töistä ja Mika huristeli meidät Nuuksioon. Ahh, sitä raittiin ilman määrää! Sääkin oli täydellinen päiväpatikointiin. Noin 8-9km siinä tulikin käveltyä. Sitten kaupan kautta takaisin kotiin ruokaa tekemään ja jälleen leffaa Mikan kainalossa.

Mika ja mun dementiahiihtosauvat

Nuuksio...ja minä

Vähän teetä ja voikkaria

Suu täynnä lakua on hyvä jatkaa matkaa. Ja enkös olekin sitten niin edustava? ;)

Lauantaina lähdettiin Mikan kanssa salille hyvinkin pian heräämisen jälkeen. Salin jälkeen vähän siivoilua ja iltapäivästä mentiin mun tädille syömään ja pelaamaan lautapelejä. Todella mukava ilta! Täti oli kyllä aika innokas kaatamaan punkkua..

Sunnuntaiaamu tuli taas laiskoteltua. Neljäksi lähdin Lahteen ja Inka liittyi matkaseuraksi matkan varrella. Menin ensimmäistä kertaa elämässäni Tupperware(jos se kirjoitetaan noin)-kutsuille, jotka ystäväni järjesti. Koko matkan pääpointti oli nähdä taas pitkästä aikaa harjoittelun keskellä ystäviäni, mutta tuli sitä muutama muovihärpäke tilattua. Teki kyllä taas niin hyvää saada parantaa maailmaa ja omaa mieltään Inkan kanssa :)

Kolmessa päivässä saa ihmeellisesti tehtyä. Nyt kuitenkin uusi viikko ja uudet kujeet. Enää kaksi viikkoa harjoittelua :) Tai no 1,5 tänään. Flunssa tosin yrittää kovasti päästä päälle. Tänään heräsin ilman ääntä, onneksi se kuitenkin vetristyi suht nopeasti. Täytyypi mennä heti tekemään anopin supermehua..

Lopuksi muutama kesäinen kuva näin talven kynnyksellä

Vantaanjoen rantaa joskus elokuussa muistaakseni

No ei nyt enää niin kesää. Kissojenyöstä.

Valotusajalla leikkimistä kissojen yössä.

Mennyttä ja tulevaa

Täysin 15. Sisko hankki mulle tuommoisen leikkimopon, "ettei mun tarvitsisi hankkia oikeaa"

Ehkä olen 14, ehkä 15. En tiedä.

10 vuotta sitten...
1. Olin juuri aloittanut yläasteen.
2. Kävin edelleen tukiopetuksessa lukihäiriön vuoksi, mikä hävetti itseäni silloin ja paljon.
3. Ystäväpiirini laajeni silloin urakalla.
4. Lemppari kouluaineeni oli biologia
5. Olin vielä aivan lapsi, vaikka silloin tuntui vanhalta olla JO yläasteella.

Penkkarit, ne ensimmäiset. Olin vielä alaikäinen, eli en tällä kertaa jatkoille lähtenyt. Toisissa penkkareissani sitten taas osallistuin nimenomaan jatkoille, karkkeja en enää heitellyt.

5 vuotta sitten...
1. Olin aloittanut ensimmäisen abivuoteni. Tiesin oikein hyvin, että lukion tulisin suorittamaan neljässä vuodessa, koska toka vuosi jäi melkein kokonaan välistä.
2. Hermoilin valtavasti, että miten löytäisin koulusta uusia ystäviä nykyisten ystävieni kirjoittettua ylioppilaaksi.
3. Olin todella teini
4. Erosin pitkäaikaisesta poikaystävästäni.
5. Elämäni oli hieman enemmän järjestyksessä kuin vuosi sitten, mutta ei silti vielä hyvin hujan hajan.

Yo-kuva

Opiskeluhetki Mikan kanssa. Mikalla fysiikkaa, mulla lääkehoitoa.

Ensimmäinen juhannus Mikan kanssa.

3 vuotta sitten...
1. Sain vihdoinkin itsekin painaa sen valkoisen lakin päähäni. Kirjoitukset eivät tosin menneet niin kuin olisin toivonut niiden menevän.
2. Seurustelin Mikan kanssa.
3. Muutin pois kotoa ensin ystäväni kanssa asumaan, myöhemmin Mikan kanssa.
4. Aloitin terveydenhoitajaopinnot.
5. Olin aloittamassa viimeistä vuotta terapiaa.

Roben kanssa näyttelyssä.

Vuosi sitten...
1. Kolmas vuosi terkkariopintoja alkoi. Vuorossa oli siirtyminen syventävään vaiheeseen ja keväällä todellisiin terkkariopintoihin.
2. Aloitin opinnäytetyön tekemisen toden teolla.
3. Edessä oli todella uuvuttava vuosi koulun osalta.
4. Saimme nuo ihanat karvapallot (kissat) kotiimme.
5. Kävimme Mikan kanssa Barcelonassa.

Kuluneena vuonna...
1. Olen tajunnut, ettei minulla ole sittenkään minkäänlaista käsitystä siitä, minkälaiseen hommaan haluan valmistuttuani.
2. Olen siirtynyt lähihoitajan hommista sairaanhoitajan hommiin ja suoritin kesällä ensimmäisen sairaanhoitajan sijaisuuden. Sain onnistumisen kokemuksia sairaanhoitaja ja vakuutuin viimeistään nyt oikeasta alavalinnasta.
3. Olen tajunnut, että olen ehkä sittenkin saanut jonkinlaista vahvuutta sisälleni.
4. Ystävät ovat merkinneet minulle erityisen paljon.
5. Innostuin liikunnasta toden teolla, minkä seurauksena paino lähti tippumaan yllättävän paljon. Seuraavaksi pitäisi miettiä, miten paino ei tippuisi liikaa.

Eilen minä...
1. Olin hautajaisissa, eli oli suruntäytteinen päivä.
2. Tapasin paljon Mikan sukulaisia, joita en ollut vielä tavannut.
3. Kotiin päästyämme tilattiin Mikan kanssa pizzat
4. Ja katsottiin leffaa Netflixistä
5. Join kaksi siideriä ja tulin niistä aivan huppeliin.

Tänään minä...
1. Pitäisi ainakin tehdä aivan hirveästi kaikenlaista. Toivottavasti saan niistä edes puolet tehtyä.
2. Lähden ystävän kanssa käymään I Love Me -messuilla.
3. Toivottavasti ehdin siivoamaan, sillä kämppä kaipaa sitä kipeästi. Myös vessan kaakelit kaipaisivat kuurausta.
4. Pesen ainakin yhden kissan.
5. Kirjoittaessani tätä, rapsuttelen samanaikaisesti Robinia ja yritän pitää sen tyytyväisenä, ettei se yrittäisi herätellä mua nuolemalla nenääni tai kiskomalla hiuksista. Fiksu kissa, tietää millä saa huomiota.

Huomenna minä...
1. Herään taas ennen kuutta ja toivon, että olen saanut illalla unta ajoissa.
2. Työpäivän vietän taas harjoittelussa neuvolassa.
3. Huomenna on enää 3 vikkoa harjoittelua jäljellä.
4. Toivottavasti saan raahattua itseni salille tai jumppaan iltapäivällä.
5. Unelmoin tulevasta ylitöillä ansaitusta pitkästä viikonlopusta.

Ylihuomenna minä...
1. Teen aikalailla samat asiat kuin huomennakin.
2. Viimeistään siivoan lisää, jos en saanut tänään kunnolla siivottua.
3.
4.
5.

Vuoden päästä minä...
1. Olen valmistunut terveydenhoitajaksi
2. Jos olen onnekas, työskentelen neuvolassa, kouluterveydenhuollossa tai avosairaanhoidossa.
3. Jos olen vähemmän onnekas, työskentelen ehkä jossain enemmän tai vähemmän akuutilla osastolla.
4. Vauvakuume on varmaan pahentunut entisestään.
5. Olen ehkä aikuisempi.

Olen edelleen hengissä

Empäs ole pitkään aikaan kirjoitellut. Sen verran kaikenlaista muuta päällä, että ei ole energiaa riittänyt tänne raapustamiseen. Eikä oikeastaan hirveästi asiaa ole, vaikka päivät ovatkin olleet erittäin täynnä ohjelmaa. Empäs nytkään ajatellut hirveän pitkästi kirjoitella...

Harjoittelu on sujahtanut jo puoleen väliin. Neljä viikkoa takana ja neljä edessä. Kaikki on sujunut loistavasti ja olen oppinut hirjasti. Hienoa huomata, että itsekin osaa jo melkoisesti. Yllättävän paljon olen tehnyt jo itsenäisesti hommia :) Päivät ovat kyllä erittäin työn täytteisiä ja energiaa menee paljon myös siihen, että yrittää pysyä kaikesta perillä, kun hypitää asiasta ja asiakkaasta toiseen melkoisella vauhdilla. Pikkuisen kauhistuttaa myös, mihin tämä suomen neuvolatoiminta on menossa....mutta ei siitä sen enempää. Kun töiden jälkeen pääsee vihdoinkin kotiin, ei sitä jaksa enää paljoakaan tehdä. Vieläpä kun nämä mun huonot yöunet ovat vaivanneet, eli yölläkin saa harvoin kunnolla levättyä. Kyllä sitä nyt nukuttuakin saa, mutta selvästi liian vähän ja krooninen väsymys vaivaa. Liian usein aamulla ensimmäisenä miettii, että voi kun yö tulisi jo, jotta pääsisi vain takaisin nukkumaan. Noh, eipä voi mitään. Kyllä tämä jossain vaiheessa taas helpottaa.

Myös viikonloput ovat olleet aika toiminnantäytteisiä. Vietettiin muuan muassa ystävien kanssa sushi-ilta ja Mikan synttäritkin meni. Sain elämäni ensimmäistä kertaa akupunktiota niskahartiavaivoihin Mikan perhetutulta. Jännitti niin paljon, että oli ehkä hieman vaikeaa rentoutua, mutta kyllä se todella auttoi! Oli pää särkenyt viikon putkeen niskajumien vuoksi ja eipähän särkenyt enää seuraavana päivänä. Onnistuin sitten myös salilla, jumpalla ja venyttelyllä pitämään ne jotenkin auki, että ei ole tarvinnut lääkkeisiin turvautua. Empä olisi uskonut, että olisi noin hyvin auttanut, mutta hienoa, että auttoi! Menen piikiteltäväksi jatkossakin jos tilaisuus tulee :D

Mummolassakin käytiin Mikan kanssa. Nyt mummi on ilmeisesti keksinyt, että mä olen kuullut ne samat jutut aikaisemmin. Nyt hän kertoo ne Mikalle, kun Mika "ei varmaan tiedä". No eihän Mika ole niitä samoja juttuja kuunnellut kuin vasta kolme vuotta.... Mutta ainakin mummin osalta tietää aina tasan tarkkaan mitä odottaa kun siellä käy. Mummi tekee aina sitä samaa Mannerheimin seljankkaa, kun hän keksi monta vuotta sitten, että se on mun lempi ruokaa. Ei siinä mitään, se on hyvää, eikä sitä muualla ikinä syökkään. Ja sitten tulee aina ne samat keskustelut, jotka esitetään aina aivan uutena asiana, ehkä useampaankin kertaan tapaamisen aikana. Mutta sen kyllä huomaa, miten onnellisia ne on aina kun me tullaan käymään ja sehän siinä tärkeintä onkin. Mutta toisaalta itseä surettaa mummin muisti ja ukinkin puolesta.

No mutta asiasta kukkarukkuun, huomenna alkaa valtakunnalliset Neuvolapäivät. Eli huomenna laitan Laurea-paidan päälle ja Laurea-tuubihuivin kaulaan ja suuntaan Paasitorniin. Siellä siis esittelemme opinnäytetyötämme Ensi- ja turvakotien liiton yhteydessä. Tuleepahan vähän erilaistakin ohjelmaa näin harjoittelun keskelle. Viikonloppuna sitten taas megazoneilua Ullan synttäreiden kunniaksi, hautajaiset ja messuilua. Nyt vaan toivon hartaasti, ettei tämä orastava kurkkukipu pääse valtaan. Eli menenpäs tekemään anopin supermehua.

Ei tästä sitten ihan lyhyt teksti tullutkaan.