Neiti sairaanhoitaja

Taas alko työpajatunnit näin ennen harjoittelun lähtöä. Työpajatunnit on aina mukavaa piristystä luennoilla istumisen jälkeen. Saa oikeesti tehdä, eikä tarvitse vaan istua ja kuunnella. Ja työpajoihinhan kuuluu asianmukainen pukeutuminen, joten saatiin kaikki leikkiä neiti sairaanhoitajia pukemalla valkoiset hoitsupukumme päälle. Työpajapäivinä on aina niin paljon puuhattavaa ja käytännössä opittavaa, niin ei ehi edes tylsistyä missään vaiheessa :) Jotkut sanoo, että työpajapäivät on aina niin raskaita. Mun mielestä on taas paljon raskaampaa istua luennoilla 1,5h aina putkeen, kun mun on paljon helpompi oppiakkin tekemällä itse.

Työpajat koostuu aina rasteista, joita sit kierrellään pareittain/kolmistaan/nelistään. Tän päivän työpaja oli lasten ja vastasyntyneiden työpaja. Eli kaikki käsitteli niitä lääkelaskuista lähtien. Ite kiersin Inkan ja Johanna R:n kanssa. Tässä selitystä päivän rasteista sekalaisessa järjestyksessä:

Erilaisia laskutehtäviä: Laskut käsitteli liuoksia. Lääkelaskuluennot on vasta tammikuussa, mutta nyt saatiin vähän esimakua tulevaan. Oli nääki aika helppoja tehtäviä, vaikkei asiaa ole sinäänsä opiskellutkaan. Ehkä vähän enemmän haastetta kuitenki kuin viime vuoden ällöhelpoista lääkelaskuista. Kesti vähän, ennen kun tajus, että mitä nyt pitiki sekottaa ja mihin. Mut kyl tota päässälaskua vois vähän treenaa enemmän :D ei sitä paperiakaa aina oo sit tositilanteessa vieressä.

Infuusio ja inhalointi: Noihin lääkelaskuihin liitty myös kahen liuoksen valmistaminen. Toinen oli inhaloitava astmalääke ja toinen taas infuusiona tiputettava antibiotti. Inhaloitavan lääkkeen yhteydessä piti myös opetella kasaamaan se kapistussysteemi (joku spirojoku?), joka liitettiin happiletkuun ja maskiin, jollon se olis helppo inhaloida pikuhiljaa. Oon aivan varma, että sit käytännössä saan joskus sen yhen pienen osasen rikki, kun on joskus vähän enemmän kiireessä. Ja se infuusiolaitteen käyttö oliki sit rasittavaa hommaa. Jotenki tuntu, että sai aina sinne ruiskuun vaan lisää ilmaa, kun ei saanu sitä mäntää pysymään paikoillaan. Ja ku raivostuin sille antiikinaikaselle koneelle, niin kolhinki siinä itteeni samalla ja loppupäivä vietettiin epäaseptisesti laastari peukalossa (sairaanhoitajalla tulisi olla ehjät kädet joo....). Ei siin ollu mitää ongelmia sen koneen säätöjen kans ja sen infuusionopeuden asettamises...mut se, että sais sen ruiskun siihen tukevasti paikoilleen ilman ilmaa ja niin, että on vielä oikee määrä lääkettä sisällä, oliki vähän vaikeempaa. No onneks tota ehtii vielä harjotella runsaasti.

Vauvan punnitus ja mittaus: Tätä tehtiin jo viime keväänä, mutta ei kertaus haittaa. Mut joo ei siinä mitään ihmeellistä. Kokeiltiin digitaalista ja manuaalista vaakaa ja jee saatiin meijän opetusnukke painamaan molemmilla lähes yhtä paljon :) sen manuaalisen kans piti vaan tehä se kalibrointi tarkkaan nii sai hyvän tuloksen. Ja kun tekeekin kaiken huolella niin manuaalinenhan onki usein luotettavampi kuin digitaalinen. Meijän pieni vastasyntynyt opetusnukke painoi digitaalisella vaa'alla 3155g ja manuaalisella 3140g :)

Sairaalasängyn toiminta ja sitominen: Pienten lasten ja vauvojen sairaalasängyt on melkosia häkkejä, jotta laps todella pysyis sielä. Musta ne on suorastaan pelottavan näkösiä. Ihan ku se laps todella olis jossain apinahäkis, kun ne laidat on niin korkeet, mutta pohja kuitenki hoitajalle ergonomisella korkeudella. Mut joo se eroo vaan täysin aikuisten sängyist nii en ois kyllä osannu käyttää ellei olis opetettu :D Ja sit opittiin semmonen lempee ja ihoystävällinen tapa sitoa laps ilman valmiita remmejä. Joskus on nimittäin hyvä laittaa sen pienen tiitiäisen kädet vähän kiinni, ettei se pääse repimään yhä uudestaan ja uudestaan nenämahaletkuaan irti tai räpläämään leikkaushaavojaan. Sidottiin siis toistemme käsiä ja ei se tosiaan satu vaikka kuinka riuhtois.

Varhaisheijasteet: Nääki on ihan tuttu juttu viime keväästä. Odotan vaan sitä, että pääsee todella kokeilemaan näitä ihan oikeilla vauvoilla, eikä vain nukeilla, jotta todella näkis käytännössä miten nää ilmenee. Haluisko joku lainata lastaan mulle? ;D

Sairaalan elvytystilanne: Tätä ei tosiaan päästy kokeilemaan ihan käytännössä, mutta käytiin yhessä läpi tietyn sairaalan ohjeistuskansiosta. Mut pahoin pelkään, että tämmönen tilanne sattuu kohalle jo heti ekassa harjottelussa.

Lapsen hapetus ja elvytys sairaalaoloissa: Elikkäs käytiin läpi ihan kohta kohdalta mitä tapahtuu ja mitä tehdään. Kokeiltiin kaikki hapetusta reesillä ja sit semmosel ventilointisysteemil, jonka kaikki varmasti tietää TV:n sairaalasarjoista. Semmonen mis on se maski ja sit semmonen pallukka jota puristellaan jonka pääs on viel pussi, johon ylimääränen ilma kertyy. Tykkäsin hapettaa paljon enemmän reesillä. Siin voi ottaa ihan rennosti ja sillon siitä maskista saa paremman otteenki, jollon hapen saa paremmin virtaamaan keuhkoihin. Sil sai aikaseks niin kivan nätin hengitysliikkeen sille nukelle. Mut se tosin vaatii happilaitteiston, joten se ei ole eka asia jota ruvetaan väsäämään. Sil ventilointisysteemil voi taas hapettaa pelkäl huoneilmallaki, mut tahdin pitää olla paljon kovempi, kun se happi ei ole tosiaan 100%:sta. Eli toisin sanoen se on paljon väsyttävämpää ja vaatii enemmän työtä, jotta saturaatio pysyis halutul tasol. Ja sit se happimaskiin kiinnittyvä venttiiliki on paljon inhottavampi. Siit ei saa kunnon otetta, jollon voimaa pitää käyttää entistä enemmän ja silti se on nii pirun vaikeet saada se happi menee kunnolla keuhkoihin. Mut vaan lapsil kuulemma käytetään reesiä....eli aikusil pitää sitte joka tapaukses käyttää sitä ihme ventilaatiosysteemiä vaikka kytkiski siihen sen happiletkun kii. Mut hienosti meni elvytyski :) eiköhän se tiitiäinen ois henkiin heränny ;)

Ventrogluteaalinen (i.m.) pistos: Elikkäs sit vielä päivän lopuks tökittiin vähän toisiamme :P jo vuos sit oltiin pistetty toisiamme dorsogluteaaliseen kohtaan (pakaran yläneljännes), mut nyt sit kerrottiin, että sen käyttöä ei enää suositella, joten nyt harjoteltiin tökkii toisiamme pakaran sivuun. Opittiin myös uusia asioita mm. ettei märällä neulalla sais pistää lihakseen. Eli aika tosi monta neulaa meni vaihtoon, kunnes maikka kävi hakee steriilei taitoksia jotta voitas kuivaa se neula. Miten joku pystyy ottaa sen ilman pois ilman että neula kastuu yhtään? :D se mäntä on niin helvetin herkkä, että pakosti se pisara tippuu. Ja sit opittiin myös z-pistoskanavatekniikka jollon se pistokanava tavallaan umpeutuu kun kiskasee neulan pois ja hellittää otteen. Mut kyllä taas kädet täris...vähemmän tosin ku vuos sit. Oli kuitenki vähän itsevarmempi fiilis eikä jännittäny niitä perusjuttuja...esim. sitä, että oikeesti vaan tökkäsee sen neulan ihmisen sisään :D Mut juu ei Heliä kuulemma sattunu eikä tullu edes veripisaraa piston jälkeen ^^ Huomasin itekki kun mua pistettiin että sattu paljon vähemmän ku vuos sitte. On toi selkeesti siis parempi paikka, kun sitä lihasta ei saa jännitettyä tos asennossa. Kun kiipesin siihen laverille pistettäväks ja Heli ja maikka rupes sit hiplailee mun lantioo ettien oikeeta kohtaa, maikka sit kehu miten aivan ihanan täydellinen mun lantio on synnytykseen. Nauratti lievästi :D Mut kiva tietää ettei sen asian kans sit tuu joskus ongelmia. Samainen opettaja joskus rupes tuijottelee mun käsiä kun virkkasin koulus. Ne on kuulemma tosi vahvan näköset :D Se on aina vähän tommonen. Jollekkin se joskus kehu miten hyvän väriset huulet sillä on, että ainaki hemoglobiini taitaa olla mukavan korkea.

Mut juu näin meillä :) Hirmusen pitkäs selostukset tuliki sit....Innostun vaan aina niin näistä työpajapäivistä. Niis on aina hauskaa.