Tietoja minusta

Oma kuva
Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Turhaa valitusta

Väsymystä on monenlaista. On lievempää väsymystä, joka saa enemmänkin hyperaktiiviseks ja levottomaks, keskittyminen on vaikeeta. Kun väsymys lisääntyy siitä, se muuttuu väsymykseksi oikeassa merkityksessään, eli ei vaan jaksa mitään, haluais vaan nukkua, ajatteleminen on hitaampaa. Tähän saattaa liittyä ärtyneisyyttä tai itkuisuutta. Kun mennään vielä siitä pidemmälle, päästään roboottimaiseen tilaan, jossa ei ole voimia ajatella sen kummemmin. Tekee sen mitä on pakko, mutta sen koomin ajattelematta. On koomassa, mutta kuitenkin hereillä, on ruumiista irrallinen olo. Mulla tähän vaiheeseen liittyy myös voimakasta päänsärkyä ja pahoinvointia, joskus myös ihan oksentelua. Nyt mä oon ONNEKSI vasta kakkosvaiheessa, vaikka yöllä pelkäsinkin, että nousisin aamulla kolmosvaiheessa.

Mulla on jotenki ihmeellisen suuri unentarve. Jos nukun alle 6h, kolmosvaihe tod.näk. tulee päälle ja olo on ällöttävä niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Ihan kuin kaamea krapula. Ennen kun on olin vielä voimakkaasti lääkitty, mun piti nukkua noin kymmenen tuntia yössä, jotta oli edes jotenki levännyt olo. Nykyään kuitenkin se 8h on aika optimi.

Sen tietyn lääkkeen lopettamisen jälkeen oli aivan tajuttoman vaikeeta opetella taas nukkumaan itsenäisesti. Olin niin tottunu siihen, että se vaan tainnutti. Tiesin sillon tasan tarkkaan, että kun on ottanu lääkkeen, mulla on noin puoli tuntia aikaan päästä sänkyyn asti, minkä jälkeen ei vaan pysy enää pystyssä. Se oli helppoa. Nyt piti kuitenki opetella ihan kokonaan uudestaan normaali nukkumaanmeneminen ja nukahtaminen. Ei se oo niin yksinkertasta kun luulis. Vietinki sit monta lähes unetonta yötä kun harjottelin. Välillä piti popsia melatoniinia, jotta olis edes jotain mahiksia saada hyvät yöunet ja välillä sit taas kokeiltiin ilman. No nyt oon jotenki saanu nukkumiskykyni takasin.

Viime yö meni kuitenki taas kylkeä kääntäen ja kelloa tuijottaen...tosin sain sentään nukuttua edes jonkinlaisissa pätkissä. Se oli just semmonen yö, että kello on kyllä hypänny yhtäkkiä tunnin tai puoli eteen päin, mutta ei silti tunnu siltä, kun olisi nukkunut. Se on niin turhauttavaa jotenki! Ja kun näin tapahtuu vieläpä lähes poikkeuksetta aina kun pitäis nimenomaan saada levättyä kunnolla! Varmaankin itseasiassa just sen stressin takia. Jep, juuri niin! Stressaan saanko nukutuksi tarpeeksi! Tuntuu jotenki tyhmältä. Mutta kun se oksettava olo liian huonosti nukutus yön jälkeen on vaan liian hirvee, niin ei haluu sitä. Ja kun tänää mun piti just herätä aamulla aikasin lukee enkun tenttiin....oon tietenki jättäny siihen lukemisen taas viimetinkaan kun tentti iltapäivällä. Nytki mun pitäs lukee siihen, mutta ei vaan kykene keskittyy.

Mut oikeesti ärsyttää! Menin ennen Mikaa nukkumaan, mut olin edelleen hyvin hereillä kun se päätti vähän myöhemmin tulla kans nukkumaan...ja sit pian se rupeeki jo kuorsaamaan ja stressaannun viel lisää kun mä en vieläkään nuku. Kyl mä sit lopulta nukahdin, mutta heräsin pitkin koko yön puolen-tunnin jaksoissa ja kesti aina taas jonku aikaa ennen kun nukahti uudestaa. Aika menee rasittavan hitaasti yöllä jos ei nuku, mut sit taas aamu tulee kuitenki liian nopeesti ja tajuaa, että ei oo enää aikaa edes yrittää saada nukuttua vaan pitää nousta.

Ja se enkun tenttiki vaan stressaa! Ne vuodet jenkeissä ei valmentanu mua puhumaan sairaalakieltä. Ja en haluis oikeesti VAAN päänstä läpi. Mun pitäs olla hyvä enkussa! Mut nyt musta tuntuu etten ole. Enkä osaa spellingiä yhtään....Ja ku tän kurssin jälkeen meil ei oo enää enkkua. Eli tää on mun elämäni tod.näk. viimeinen enkunkurssi. Haluisin pärjätä. Mut jotenki musta tuntuu etten tuu pärjäämään. Ruotsi sit vuoden päästä on eri asia...sillon on niin onnellinen jos pääsen läpi.

Ja ilta vietetäänki sit farmakologian iltaluennolla. Niin kuin eilenkin. Mut onneks farmakologia on mielenkiintoista. Tänää tais olla vuorossa kivunlievitys, reuma ja jotain muuta viel mitä en muista. Mut kotona ollaan sit vasta puol kasin aikoihin. Eilen ku pääsin koulusta oliki jo pimeetä. Hassua. Viikko sitten kirurgian lääkäriluennon jälkee ei ollu viel pimeetä samoihin aikoihin...Talvi tulee tosiaan kovaa vauhtia.

Asiasta kukkaruukkuun....Toi yks sama eläkeiläinen on taas haravoimassa meijän taloyhtiön pihaa. Musta tuntuu, että se tekee sitä joka päivä. Vai onkohan se sittenki meijän talkkari...ei se kyl näytä siltä. Mut jos se tekee tota joka päivä, nii mitä meille jää tehtäväks taloyhtiön talkoissa muutaman viikon päästä? En oo ikin ollu taloyhtiön talkoissa (olen ollut omakotiasuja)...Mitä taloyhtiön talkoissa oikeesti tehdään? Tai siis juujuu siistitään pihaa yhdessä. Mutta mitä meidän pihassa on siistimistä haravoinnin lisäks?

Ei kommentteja: