loistavat läksiäiset kyllä...
se on niin kauheeta kun huomaa pudonneensa porukasta. kun tajuaa ettei olekkaan osa porukkaa, kun ei ole niin lähenen enää. varsinkin jos kuulee ne sanat "mut nelli me ei olla niin läheisiä, sori vaan". kun vieläpä joskus oltiin. se on ihan kauhee tunne! se lyö vaan päähän niin lujaa. vaikka onki tienny että on etääntyny niin sillon vasta se ihan oikeesti iskee. ei ookkaa enää osa porukkaa. on enemmänki joku ulkopuolinen vaikka kuinka haluaisi olla vielä läheinen. ja pahinta on jo tää tunne nostaa päätään vieläpä monen ihmisen kohdalla. tuntuu, että kaikki kaikkoaa läheltä samanaikasesti. mitä on oikeen tapahtunu?
myös se on kauheeta kun tajuaa, ettei omaa seuraa kaivata. tai siis, että mut tahallaan halutaan jättää ulkopuolelle. sillon se on nimittäin ihan varmasti mussa se vika. mutta mikä se vika on? jää vaan päähän yks iso kysymysmerkki johon haluan vastauksen. mutta en ikinä kehtaa kysyä. en ikinä kehtaa edes huomauttaa, että tajusin vihjeen.
ulkopuolisuuden tunne on ihan liian usein läsnä. vihaan olla ulkopuolinen. se on aivan kauheeta.
Tietoja minusta
- Nelli
- Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.
2 kommenttia:
APUAAA pyyydän anteeks jos mä oon tehny jotain, oon ollu eilen niin humalassa :((((
et sä oo tehny mitään :D enhän mä ees tullu sit loppuje lopuks neoon.
Lähetä kommentti