Viikonloppu

Ompas jotenkin ollut raskaan tuntuinen viikko takana. Enimmäkseen tunne kuitenkin varmaan johtu siitä, että olin enemmän väsynyt viime maanantaina, kuin viikko sitten perjantaina. Mut nyt on vihdoin taas viikonloppu<3 Mulle vapaapäivä merkitsee sitä, että kalenterissa ei lue yhtään mitään. Eli ei ole minkäänlaisia velvoitteita, vaan voi tehdä juuri sitä mitä lystää sillä hetkellä. Se on semmosta nollausta, mitä tarvitsee vähän väliä...

Mun viikonloppu alkoi eilen perjantaina klo 21.30, kun iltavuoro loppui töistä. Työvuoron aika en ollut taaskaan istumista oikein harrastanut, vaikka ei kiirettä mitenkään ollut ja Marin kanssa on aina rentoa töissä. Itse olin ollut vain ahkerampi, kuin olisi ehkä tarvinnut. jalkoja särki se niiden päällä hyppiminen ja voi että miten ihanaa onkaan tulla kotiin tuommoisen päivän jälkeen kun on tämmöinen mies kotona<3 Ei vaan jaksanut tehdä enää oikeestaan mitään ja lysähdin sohvalle. Mika ihana väsäsi mulle iltapalaa ja hieroi ylikipeitä jalkapohjiani. Väsymyksen tasosta kertoo varmaan sekin, että nukahdin välittömästi, kun pistin pääni tyynyyn. Viime aikoina mun nukkuminen on ollut sitä, että olen kyllä väsynyt, kun nukkumaan menen, mutta pyörin ja hyörin vaan tunti toisensa jälkeen, kunnes stressi nukahtamisesta käy ylivoimaiseksi ja aikaa nukkua on muutenkin jo liian vähän (ja vieläpä yleensä se mies on nukkunut ja tuhissut/kuorsannut jo pitkään), että on pakko turvautua johonkin vahvempaan, jotta nukkuisin EDES ne muutamat tunnit mitä on jäljellä. Ja tietenkin sitä on sitten yliväsynyt aamulla, kun ei ole lääkkeen vaikutus vielä loppunut. Mutta ehkä sitä taas rupee nukkumaan hvyin? Turha toivo? En tiedä....Ei ole tämä lääkkeiden lopettaminen sittenkään mennyt ihan niin kuin piti.

Vaikka kalenterissa ei nyt luekkaan mitään, kyllä sitä pitäisi lukea täyttä häkää reilun viikon päästä olevaan farmakologian tenttiin. Tuntuu aivan tuskalta opetella lääkeaineiden nimiä, kun hädin tuskin pystyn sanomaa ne edes....Täyttä siensaksaa -.- Odotukset tentistä eivät ole mitenkään korkealla ja reilu viikkokin tuntuu aivan liian vähältä ajalta, vaikka lukemisen aloitin jo kauan sitten. Sitten pitäisi vielä kirjoittaa etiikan essee (todennäköisesti päihdeäideistä äitiyshuollossa) ja enkunkurssia varten vielä muutaman sivun summary yhdestä artikkelista. Artikkeli tosin kuulostaa mielenkiintoiselta, sillä se kertoo maailmalla vallitsevista sairauksista/infektioista ja niiden leviämisestä. Tuntuu että seuraaviin harjoitteluihin olisi enää niin vähän aikaa, mutta tekemistä niin paljon. Kohta alkaa taas seminaarityön väsääminen.

Huomenna pääsee vanhemmille saunaan rentoutumaan :)