Ainakaan viikonloppuaamussa ei tule missään vaiheessa tylsää. Eikä nyt tullut edes mitään hirveen ihmeellisiä yllätyksiä. Arkiaamujen kahvitauko on siis todellisuudessa luksusta.

Ei kannata hieroa silmiään edes vähän pitemmänkin ajan päästä käsidesillä lotraamisesta.

Hyväksyin tänään lopullisesti, että joillain ambulanssikuskeilla on vaan asennevamma. Mitä ihmeen jumalia ne ajattelee olevansa? Niin monta asiakasta on jo meinattu jättää vaan kotiin ja hemmetinmoisen inttämisen ja puolipakottamisen jälkeen ne viekin sen sitten ja sairaalan kertomuksista saa lukea miten aiheellista sinne sairaalaan olikaan mennä. Suututtaa tommonen!