Ystävät aina kruunaavat vapaapäivän

Ihana ilta oli ystävien kanssa! Maailmaa taas paranneltu ja äänihuulia kulutettu. Samalla tuli muisteltua entisiä aikoja. Ikäkriisi alkaa todenteolla pukata päälle.

Ajatella. Jos elän keskiverron suomalaisnaisen eliniän verran, olen kuluttanut elämästäni neljäsosan. Kun asian ilmaisee noin se kuulostaa aika pahalta. Toisaalta kun ajattelen olevani 21-vuotias, tajuan olevani vielä aivan kersa...

Nyt tulee vain kaiholla mieleen ne kesät silloin joskus. Oli aina niin vapaa. Koko kesän, siis todella 10 VIIKKOA, vain lomaili! Sitä aina puuhattiin kavereitten kanssa milloin mitäkin. Välillä me tytöt pääsimme todistamaan miten surkeita todella olemme jalkapallossa. Joskus taas vaan lähdettiin kolmen ihmisen kesken puistoon pelaamaan pesistä. Voi sitä raukkaa, joka joutui noutamaan palloa... Joskus puistosta löytyi muitakin pesiksenpelaajia ja silloin saatiin todella peli pystyyn. Kuka muistaa kirkkiksen tai penkkipersiksen? Tai sitten 10 tikkua laudalla? Sitä oltiin aina ulkona! Oli aikaa käydä rannallakin! :D

Tänään muisteltiin erityisesti abivuotta (mun toista abivuotta) edeltävää kesää. Tuntuu kuin oltaisiin joka viikko juhlittu jossain. Oli Outin luona parvekebileitä :D Tai sitten oli Hakiksen rannan kuuluisat pussikaljat. Sitä vaan oltiin ja otettiin rennosti. Muistaisin, että olin aluksi hakenut sinä kesänä postiin töihin, mutta lopulta päätin, että järkevintä on vain olla tekemättä mitään ja parannella mielenterveyttään. Voi että... Silloin oltiin 18-vuotiaita (tai jotkut ainakin oli) teinejä.

Silloin vain pystyi tekemään kaikenlaista. Nykyään jos haluaa jotain sopia ystäviensä kanssa, kaikki kaivavat kalenterinsa esiin tai laitetaan Doodle pystyyn sopivan päivän sopimiseksi. Etenkin vuorotyöt sekoittavat pakkaa pahasti.

Silloin joskus mietti ystävien kanssa, että millaistakohan elämä on kun kaikki ovat lukiossa, pelataankohan silloin enää kirkkistä. Silloin ala-asteella lukiolainen tuntui aikuiselta. En vieläkään tunne olevani aikuinen, vaikka lukio tuntuu olevan jo kaukana ja valmistuminen alkaa jo nyt jännittämään. Nyt sitä enemmänkin miettii, minkälaista elämä on, kun kaveriporukkaan syntyy ensimmäinen lapsi tai kun hääkutsuja alkaa tulemaan. Ollaanko silloin jo tylsiä aikuisia? Onko sitten lasten kanssa play datesejä? Tuskin ainakaan enää parvekebileitä.... Ketkä ystävät jäävät vuosien kuluessa? Ketkä unohtuvat kun elämäntilanteet muuttuvat? Ella ja Ulla, olen oikein innokas hoitamaan teidän vauvoja sitten kun haluatte pienen hetken levähtää. (Silloin Husukessakin toivoin vain jatkuvasti, että joku äiti päättäisi lähteä kahville, jotta saisin vahtivuoron.... )

Mutta pian sitä on jo valmis terveydenhoitaja. Pitäisi olla viisas ja aina vastauksia täynnä. Pitäisi osata reagoida aina kaikkeen oikealla tavalla. Pitäisi aloittaa valtion niin ihannoima uraputki. Milloin sitä saa sitten taas palata siihen huolettomaan abivuotta edeltävään teiniaikaan? No ei koskaan... Vaikka kyllä haluan sen pienen lapsen sisälläni säilyttää ikuisesti.

Joo nyt sitä täytyy huomenna taas aamulla ilmestyä töihin puoli kahdeksan vastauksia ja tarmoa täynnä sekä tietenkin aina hymy huulilla. Viikkolistojen räätälöinti odottaa uhkaavasti...Kuitenkin olen taas mokannut jotain.... Joo sori, olen vaan niin loman tarpeessa.

Mutta nyt kun se lomakin on suunniteltu täyteen, se tuntuu niin hirmuisen lyhyeltä....

Ja anteeksi, kyllä niitä kuvia tulee taas jossain vaiheessa :)