Tietoja minusta

Oma kuva
Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

3 viikkoa!!

3 viikkoa lomaan!! Tosin ei hirveän lohduttavaa kun on lomaan vielä enemmän aikaa kuin itse loman pituus.

Mutta lomasuunnitelmat on tehty! Täytyy vaan vielä selvitellä miten nuo Karkkilan bussit menevät, jotta pääsen vihovihoviimeiselle terapiatunnille. Mutta keittiön kaapit kun saisin maalattua pusulassa niin olisin todellatodella tyytyväinen :)Niin ja ne matotkin kun saisi todella pestyä... Mulla on muutenkin joku sisustusvimma...

Mitä tarkoittaa terapeuttinen hammastahna? Mikä vi olla terapeuttista hammastahnassa? Cittarin mainos....en voi ymmärtää.

Oppariakin pitäisi ihan ihka oikeasti ruveta työstämään. Tiedostan liiankin hyvin, ettei seuraavasta lukuvuodesta tule millään lailla helppo. Saas nähdä miten jaksaa saada suoritettua vielä sen valinnaisen lastensuojelun kurssin, kun opparikin suoritettavana + pakolliset. Mitä mulle jää vielä viimeiselle vuodelle? Ehkä silloin keikkailen vain ahkerasti...niin paljon, ettei tarvitse opintotukeakaan nostaa...?

Ikäkriisi alkaa taas pukkaamaan päälle. Mutta miksi? Ehkä olen vaan vielä liian kiinni menneisyydestä, että tulevaisuutta on vaikeaa ajatella. En haluaisi ajatella mennyttä. Tekee kipeää, kun joku mainitsee sanallakaan asiasta. Mutta voisi tosiaan olla jo korkea aika jättää kaikki mennyt ja keskittyä vaan tulevaan. Antaa tulevaisuuden vain tulla.

Ehkä olisikin pitänyt pitää kunnolla lomaa, jotta jaksaisi tulevan vuoden. Haluan valmistua äkkiä.... Vaikka terkkarin palkka ei ole päätä huimaava, voittaa se opiskelijaelämän mennen tullen. Tai sitten valmistuminen houkuttelee niin paljon koska se veisi vielä kauemmas menneisyydestä.

Tai ehkä mä mietin tämmöistä nyt vain ja ainoastaan koska kohta pitäisi ihan oikeasti päästä lopullisesti eteen päin.

Mutta huomenna yksi vapaapäivä! Ja ystäviä tulee meille kuluttamaan äänihuuliaan ^^ Voi kuinka sitä toivoisi, että todella osaisi laulaa eikä kuulostaisi niin hirveältä

PS. Pitäisi huomenna vihdoin sinne labraankin mennä, kun unohdin viime perjantaina kun oli arkivapaa (työpäivänä ei todellakaan ehdi). Vaikka tuntuu aivan turhalta, mutta ehkä sitten pitää kun terkkari siellä terveyskeskuksessa suositteli. Sitten siellä on kuitenkin joku joka ei tajua ottaa staassia pois lainkaan ja lopulta otan sen itse pis kun se häärää putkiloitten kanssa ja sitten saan taas valtavan mustelman. Tai sitten joku joka ei saa mun suonista verta, mikä on todellinen ihme. Sen verran valtavat ja näkyvät suonet kun on. Itseasiassa täytyy olla todella taitava jos musta ei verta saa....

Kumpi on suositeltavampaa, ensin lenkille vai labraan? Tai tuskin sillä on mitään väliä kun vaan 4 putkea (20ml) ottavat.

Ja sitten kun meen labraan herää taas omat himot tunkea neuloja toisten laskimoihin. Se on vaan niin hauskaa. Milloinkohan pääsee taas ottamaan verinäytteitä....

2 kommenttia:

soubrette kirjoitti...

Mä en tiedä pitäisikö sun verinäytteenottohinkua jo pelästyä! :P

Oih, milloinkohan mä oon viimeks laulanu? :)

Nelli kirjoitti...

Se on vaan niin kivaa! Ainakin jos otettavalla on edes jotenkin näkyvät suonet ja ei kiskaise kättään pois kriittisellä hetkellä. verensokerin mittaukset ja insuliinin pistämiset alkaa olemaan jo pelkkää rutiinia. Haluun päästä pistelee lihakseen tai rokottamaan 8)

Syksyllä harjoitellaan kanylointia x)