Stressiapina

Taas meinas jalat lähtee alta kun nousin aamulla puoli kuusi. Hyvin mä saan aina pakotettua itteni kyl ylös ja mun herätyskello on muutenki sellanen, että pomppaa ilmaan kun YleX alkaa soimaan. Mut mun jalat ei oo ihan niin nopeesti mukan ja meinaa saman tien tippuu lattialle. No mut  kun sitä on hetken puujaloilla kävelly nii kyl ne siitä sit tokenee. Eiku vaan sit zombina aamupalaa mussuttaa ja kiukkusena koneelle (ei kannata) ja kahvia vaan naamaan niin että tuleeki jo huono olo. Mut hienosti osasin bussissa pysyä hereillä vaikka havahduinki puoliunesta viimehetkellä kun piti jo rynnistää ulos ovesta. Onneksi joku muukin jäi samalla pysäkillä...

Miksi ulko-ovien pitää olla kaikkialla aina lukossa, kun aamuvuorolaiset tulee töihin? Antinkodissa ne aukes tosin klo 7.15 eli puolet työntekijöistä pääs sisään (ellei tosin ollut kellokorttiläpyskää...sillon pääs millon vaan...mut ei opiskelijoilla tai keikkalaisilla semmosta ole). Ja miks niitten ovien pitää myös mennä kiinni joskus klo 18 taas? Tai ei sillä ole sinäänsä väliä, että ne menee lukkoon sillon illalla, kun ulos kuitenki aina pääsee (yököillä vaan sit se ongelma). Mut mä vaan vihaan soittaa sitä ovikelloo ja pälpättää siihen puhelimeen, että kuka on ja miksi tulee ja plaaplaa ja sit mun tuuril se ovi ei aukee ja joutuu soittaa uudestaanki. Onneks se kuiteski aukes tokalla kerralla...Antinkodis se koko avaussysteemi harvoin toimi ja sit piti juosta avaamaan ovi ja sit viel ne ulko-ovien numerokoodit oli jossain vaihees eri kun kaikkien muitten ovien ja sit siinä yhessä oven läpi huutaen mietitään miten sen oven saisi auki...Eikö olis vaan paljon simppelimpää jos ne ovet aukeis jo tyyliin klo 6.50...sillon se ois ihan varmasti auki kaikille töihin tuleville. Pieni juttuhan toi on...mut ärsyttää silti.

Sitä tuntee ittensä niin tyhmäks kun ei taho silmä löytää oikeeta lääkepakkausta vaikka ne on niissä lääkekaapeissa täydellisesti aakkosellisessa järjestyksessä. Siis ihan oikeesti! Ei vaan silti taho löytää sitä oikeeta laatikkoa/purkkia/systeemiä. Kun mä katon niitten kaappien sisään, nään vaan karseen kasan erinäkösiä ja -kokosia pakkauksia joissa kaikissa lukee jotain siansaksaa erilaisten vahvuuksien kanssa. Hommaa ei yhtään helpota se, että se nimi siinä lääkelistassa ei välttämättä ollenkaan vastaa sitä nimeä sen pakkauksen kyljessä mikä mun pitäs sieltä kaapista noukkia. On niin helvetisti niitä erilaisia rinnakkaisvalmisteita eikä ne kauppanimet välttämättä edes muistuta toisiaan. "se pitää vaan tietää, että se on se sama" ...ai jaa no kiva. Nooooh....kylhä noi ehtii tulla vielä tutuks. Mut must tuntuu, että toi mun touhu on muutenki niin hidasta ja tahmeeta. Aina kun mun tökätä lääkekaapin ääreen mun pulssi hyppää taivaisiin ja posket alkaa kuumottaa. Se on aina jotenki niin kuumottavaa jakaa niitä pillereitä. Pelkään niin paljon tekeväni virheitä. Eihän sil tietenkää oo tässä vaiheessa vielä mitään väliä, kun joku kuitenki tarkistaa vielä mun jälkeen...mutta myöhemmin sillä todellakin on väliä. En haluu myrkyttää ketään....Ja kun niitä pillereitä on sit niin paljon. Kun jakaa vaan kymmenenki ihmisen lääkkeet, niin siinä kertyy aika helvetin monta erilaista pilleriä ja eri ajankohdille. Ja sit vielä tajuut siitä lääkekortista, mikä lääke on jo lopetettu, mikä on tauolla, mikä on tarvittavana, mikä otetaan vaan tiettyinä päivinä viikossa ja mikä jatkuvana. Musta ne on merkattu siihen jotenki nii hassusti. Miks pitää muutenki olla semmonen termi kun tauolla? Eikö voi vaan lopettaa ja sit alottaa uudestaan? Tai edes jotenki korostaa sitä pikkupränttiä siellä sivussa, että se lääke on tosiaan tauolla?

Ja sit ku viel toi koko terapiatunti kaatuu päälle. Sotkin koko homman ja se stressaa. Terapeutti ymmärs väärin tai sit mä sanoin epäselvästi ja nyt se ainoo aika mikä oiski sit sopinu kun järkäilin vuoroja ehti mennä toiselle... En tiiä mihin mä sen saan ja se vaan stressaa ihan helvetisti. Mulla on hoitosopimus, että mä käyn siellä kerran viikossa. Entä jos mä en vaan pysty? Entä jos mä en vaan pysty olemaan samaan aikaan töissä ja siellä? Eihän se kenenkään vika oikeesti ole, ettei mikään aika käy, mutta musta tuntuu, että se on mun vika.

Eikä yhtään helpota oloa olla silmät ihan ristissä sit farmakologian luennolla. Kyllä se ihan suomea puhu, mutta mä en vaan pystyny keskittyy sen verran, että oisin tajunnu mitä se puhu. Ajatukset pyöri vaan liikaa kaiken stressauksen ympärillä. Sen kuitenki ymmärsin, että meijän tenttitärpit kattaa suunnilleen yhen normitentin alueen. JA NE ON VAAN TÄRPIT! Helkkari kun mä kirjotin niitä tärppialueita ylös vihkoon ranskalaisin viivoin mahdollisimman lyhyesti n. 4 sivua! Okei....ajatellaan positiivisesti...mul on tammikuun loppuun asti aikaa lukea. Ja sit tammikuun alus olis se toinenki jättitentti. Siihen mun pitäs lukee toi mun 700 sivunen tiiliskivi +muu matsku... hei mulle tulee tosi nasta joululoma -.- mut sentään siihen on kuitenki viel aikaa... Eikö luennoitsijat ihan oikeesti tajua, että megatentit on helvetin paljon stressaavampia ja vaikeempii päästä läpi, kun monta pikkutenttiä? Mielummin mä tekisin vaikka yhen tentin viikossa jopa kun tommosia valtavia megatenttejä. Luulen että oppisinki paremmin...ehkä.

Kun tulin kotiin, Mika kurkisteliki jo kulman takaa keittiöstä. Purskahdin vaan itkuun ja käperryin sen kainaloon vollottamaan. Helpottavin hetki koko päivän aikana. Olin koko päivän vaan pidätelly sitä itkua ja yrittäny välillä saada itteeni ryhdistäytymään vessan lukitun oven takana. Helpotti vaan päästää kaikki ulos.